Haluamista ja luopumista

Elämässäni on liikaa haluamista, olen halunnut tavara/asiataivaan mannaa ja saanut. Enempää en elonaikanani ( jota toivottavasti vielä on runsaasti jäljellä) enää tarvitse. Aion kärrätä kaikki tarpeettoman ja turhan kiertoon. Haluan säästää  jonkun mielestä ehkä hassuja asioita, niinkuin vanhan juustomuotin tai appeni koulussa tekemän kapan, mutta niitä silitellessä tulee hyvä mieli. Monesta sähköhilavitkuttimesta voin taas kivutta luopua. Pidän kaikesta kauniista, mutta ehkä voin yhdistellä jo olemassaolevaa kaunista uudella tavalla. Miksi haluta tehdaskaupalla uutta kun maailmassa on jo niin paljon kaikkea. Jostain on opittava luopumaan.

Kuinkapaljon  aineellista hyvää on tarpeeksi yhdelle ihmiselle? En nyt tarkoita, että alan kalsarinpersukset ohueksi hintuneena kuleksimaan. Aion kuitenkin itse päättää miten tuotettua kolttua vedän niskaani ja miten kasvatettua ruokaa syön, mitä oikeasti tarvitsen ja vielä kohtuus päälle! Olen vasta polkuni alussa, mutta aion oppia. Toinen jalkani on vielä vanhassa tavarataivaassa, toinen sätkii jossain, minkä tiedän olevan oikein.

"Haluamista" voi olla sekin, että näen mielessäni mitä haluaisin olla, minkälaiseksi tulla. Ajatukseen tarrautuu ja yrittää kouristuksenomaisesti saada sen kiinni, nyt heti! Kieriskelen, kidun ja potkin sinne tänne kun kaikki ei heti onnistukkaan. Maailmankaikkeudella on oma tahtinsa, ja siihen on tyytyminen. Ehkä en vielä voi olla, sitä mitä tahdon, on rajoja , esteitä ja ongelmia. En saisi niin tarrautua haluamiseeni, joudun muistuttamaan siitä itseäni tämän tästä. On jaksettava oppia ja myös ymmärrettävä, että vain luottamalla ja olemalla kärsivällinen voin tulla siksi miksi on tarkoitus. 

Ehkä näen sen vielä, jos olen kyllin kärsivällinen ja jaksan kuunnella, mitä kaikkeus haluaa minulle opettaa.

Lempeää itsensä kuulostelua toivottelee Valoru.

.

Kiirettä kiirettä!!

Sinne kiireen kitaan olen minäkin tonttu loikannut.. Tuntuu siltä, kuin kaikki asiat tapahtuisi pikakelauksella, elämässä on niin paljon kaikkea, mitä olisi mukava tehdä ja toisaalta sitä mitä on pakko tehdä. Siinä sitten taiteilet  keskellä, välillä tekisi mieli heittää selälleen ja kirkua. Vaan mitäpä tuo paljoa auttaisi, pahaa mölyä vaan maailmaan tulisi. Olen sensijaan  toteuttanut itseäni lapioimalla hiirenkakkaa :) ja rojua vanhasta aitasta, löytääkseni ne hirret sieltä jostain .Kovalla työllä ja hikoilulla välillä ärräpäitä lasketellen ( melkein yhtä hyödyllistä, kuin kirkuminen) ne löytyivätkin.

Nyt on vierasaitta melkein kunnossa, vähän sisustusta uupuu. Palkitsin itseni istumalla aitan oviaukossa, juomalla kahvia ja kuuntelemalla lintujen iltakonserttia. Mietin siinä hetken sinisiä ajatuksia, haaveillen ja haihatellen. Luonnossa kaikki on räjähtänyt kasvuun ja kukkasia nousee ja avautuu, niin että tekisi mieli pyytää niitä hieman himmailemaan, että ehtisin nähdä kaiken. Että ehtisin ymmärtää, haistaa ja maistaa koko kesän.

Kaiken kiireen keskelläkin, haluan huomata kauniin, ihmetellä ja ihastella. Haluan ne hetket, kun aikaa ei ole, on vain ikuisuus, tuuli kasvoillasi ja tietoisuus siitä että on juuri siinä missä pitääkin. Kiinni hetkessä, hosumatta minnekkään tai mitään, kokemassa puhdasta olemisen nautintoa.

Ei kadoteta itseämme kiireeseen, touhuun ja touhottamiseen. Olemisen nautinnosta kannattaa taistella <3

Toivotuksia!

Tämän kuvan myötä....

Äitiydestä

Aamuauringon kajo värjää taivaanrantaa, mustarastas ja kyyhky laulavat laulujaan. Maa väreilee hiljaa, kuin odottaen että aurinko vihdoin saisi yliotteen. Ilma kävisi lämpimäksi, multa hellisi kylvetyt siemenet ja alut.
Oraat ja versot nousisivat maan sylistä pintaan. Puut huojuvat hiljaisina ja varoittelevat malttamattomina odottavia uusia lehtiään, kukkien nuput verhoutuvat vielä ujoina lehtiinsä. Koko luonto pidättelee henkeään, on kevään korkein hetki. Aivan pian vehreys ja kukkien kirjo peittää äiti-maan.

Tänään kiitän siitä, että äiti-maa jaksaa ruokkia kurittomia lapsiaan.
Tänään toivon, ettei maan tarvitsisi olla kovin vihainen, että me kuuntelisimme sen lempeämpiä neuvoja.

Äitinä ymmärrän sitä -- ei ole terveellistä ahtaa karkkia suuhunsa pussikaupalla, sotkea ja rohmuta kaikkia leluja oman peppunsa alle. Siinä on jo ojentamisen paikka.

http://www.youtube.com/watch?v=vEBvo8Y4ZIY

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille--ja lapsille, jaksakaa rakastaa, rakkaus ei koskaan katoa.

Lähimatkailua

Läheltäkin voi löytää mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja tutustumisen arvoisia paikkoja. Kävimme mieheni kanssa 24.4 tutustumassa Viikinkitoriin Eurassa, samalla kävimme esihistorian opastuskeskus Nauravassa Lohikäärmeessä.
Esillä oli paljon mielenkiintoista katseltavaa molemmissa. Torilla piti tietenkin hieman tukea käsityöläisyyttä ja mukaan tarttui komea juomasarvi ja rakutaulu. Sarvi on Hopealuun tuote ja tuoksui ihanasti mehiläisvahalle, kyllä sillä kelpasi vappusiiderit hörpätä.

Hienoja asuja oli esillä mm. Euran emännän muinaispuku ja erilaisia miesten asuja.

Näyttely kertoi hauskasti, pienin infotauluin muinaisesta elämästä. Tässä esim. huvituksista top7.

Kauttuan ruukinpuistossakin käytiin, minut veti luokseen koskessa kuohuvat vedet, oi miten kirkasta ja mikä ilo ja pulputus veden väellä siellä olikaan. Möngin jokaperin kosken pyörtäneellä kuuntelemassa ja kuvailemassa, sain jo miehenkin huolestuneena kysymään, että onko aikomukseni ottaa "pulju"tuntumaa veteen :). Tuonne menen kyllä uudelleen, katsottavaakin jäi vaikka kuinka !

Antoisa retki josta jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa.