lauantai 13. marraskuuta 2010

Isänpäivänä

Isä tahtoisin niin tuntea sinut. Mutta niinhän siinä kävi, että sairaus jolle ei löytynyt parannusta vei sinut pois.
Kaunis sielusi jatkoi matkaansa seuraavaan elämään. Minä jäin kasvamaan ja jatkamaan taivaltani tänne ilman sinua. Olen silti aina tiennyt että rakastit meitä lapsia ja äitiä.


Mutta jos olisit ollut...
Olisimme ehkä nauttineet retkeilystä luonnossa, haistelleet pihkantuoksua ja suopursuja. Olisit varmasti opettanut miten puukko teroitetaan ja miten kiehiset vuollaan. Miten puut pitää latoa jotta tuli syttyisi parhaiten.
Olisimme varmaankin keskustelleet elämästä, eri kulttuureista, kirjallisuudesta ja maapallon ihmeistä.
Olisimme saattaneet opiskella yhdessä englantia tai esperantoa. Jakaisimme ehkä musiikin maailman, mandoliinon tai viulunsoiton saloja tutkien. Ojennustakin olisi varmasti tullut "hurjimpina" teinivuosina ja silloinkin kun en vaan tahtonut! 


Olisi niin paljon sanottavaa...
Mutta nyt kerron sanani taivaalle ja toivon sinulle hyvää elämää tai ikuisuutta, missä ikinä oletkaan.

<3 Valoru <3


7 kommenttia:

  1. Halit pikkusisko (linkitin sivusi omaan muisteluuni)

    VastaaPoista
  2. Ehkä isäsi kuulee sanasi ja hymyilee sinulle avaruuden takaa. Haleja sinulle, Valoru♥

    VastaaPoista
  3. Kaarnikka ja Manteli kiitos haleista :), ne ovat aina tarpeen. Manteli, toivon niin että kuulee tai ainakin tuntisi jonkin hyvän koskettavan.

    VastaaPoista
  4. Kauniisti kerroit ajatuksesi. Olit niin pieni viellä silloin, ettei sinulla ole juuri muistoja isästä. Halaukset siskolle:)

    VastaaPoista
  5. Ehkä uusi elämä tuo teidät vielä yhteen!

    VastaaPoista
  6. Marjaisa niin mistäs sitä ikinä voi tietää, on niinpaljon asioita joita emme tiedosta tai ymmärrä..vielä.

    VastaaPoista