lauantai 27. marraskuuta 2010

Hämärän syliin

Levollisin mielin antaudun hämärän syliin. Se kietoo hopeanhohtoisen vaippansa peitokseni. Nyt voin levätä, antaa ajan kantaa läpi pimeimmän hetken.


Nautin läheisyydestä, tiedosta että voin nojata pääni turvalliseen olkapäähän. Välittämistä voi osoittaa pienin elein, arkisin asioin, ojentamalla käden, jakamalla hetken.


Sinisinä hetkinä virittelen kynttilöitä, kaivelen joulukoristeita ja tunnelmoin.
Kauniita, herkkiä virittäytymishetkiä.



keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Parane pian

Hän on tyttäreni, ja olen hänestä hirveän ylpeä ihmisenä ja taiteilijana.

http://www.youtube.com/watch?v=sru5ftCG_NA&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=3oMiFk04Nhs&feature=related

And she is beautiful <3

lauantai 20. marraskuuta 2010

Hidastunut aika - leijailevat sanat

Siltä minusta tuntuu, että aika hidastuu, kun elämä heittää eteemme haasteen josta emme voi kieltäytyä. Minuutit, tunnit, päivät ja viikot sulautuvat pötköön joka on vain elettävä läpi. Alussa kuormittuneet aistit harovat ja huomaavat kaiken, mutta kummalla tavalla. Näet kuin hidastettuna vesipisaran putoavan orvokinlehdille tai lumihiutaleen leijailevan hitaasti alas.  Se on niin kaunista, muttei todella kosketa sinua, koska leijut nimettömässä ajattomassa tilassa, katselet sieltä kaikkea kuin muukalainen kuplastaan.


Kuulet linnunlaulut, sanat ja lauseet, muttet saa otetta niistä, ne jäävät ilmaan kaikumaan. Myöhemmin kaikki tiivistyy, kiertyy palloksi joka jää sisällesi, kukaan ei näe tai ymmärrä sitä. Kannat palloasi sisälläsi läpi surun ja pelon, hetkestä seuraavaan, askeleesta toiseen. Se on raskas ja välillä haluaisit melkein luovuttaa.


Toivon - jonain päivänä pallo murtuu tuhansiksi kirkkaiksi siruiksi. Vesipisarat, orvokinlehdet, linnunlaulut ja lumihiutaleet lentävät vapaiksi ja voimme todella tuntea, nähdä ja kuulla kaiken. Toivon - että hymy nousee hitaasti huulillesi, puhkeaa iloksi silmissäsi, aika nytkähtää liikkelle ja sinä olet siinä <3

Toivon - että jonain päivänä on nyt.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Isänpäivänä

Isä tahtoisin niin tuntea sinut. Mutta niinhän siinä kävi, että sairaus jolle ei löytynyt parannusta vei sinut pois.
Kaunis sielusi jatkoi matkaansa seuraavaan elämään. Minä jäin kasvamaan ja jatkamaan taivaltani tänne ilman sinua. Olen silti aina tiennyt että rakastit meitä lapsia ja äitiä.


Mutta jos olisit ollut...
Olisimme ehkä nauttineet retkeilystä luonnossa, haistelleet pihkantuoksua ja suopursuja. Olisit varmasti opettanut miten puukko teroitetaan ja miten kiehiset vuollaan. Miten puut pitää latoa jotta tuli syttyisi parhaiten.
Olisimme varmaankin keskustelleet elämästä, eri kulttuureista, kirjallisuudesta ja maapallon ihmeistä.
Olisimme saattaneet opiskella yhdessä englantia tai esperantoa. Jakaisimme ehkä musiikin maailman, mandoliinon tai viulunsoiton saloja tutkien. Ojennustakin olisi varmasti tullut "hurjimpina" teinivuosina ja silloinkin kun en vaan tahtonut! 


Olisi niin paljon sanottavaa...
Mutta nyt kerron sanani taivaalle ja toivon sinulle hyvää elämää tai ikuisuutta, missä ikinä oletkaan.

<3 Valoru <3


maanantai 8. marraskuuta 2010

Tänään...

Näin aamulla tyttäreni kanssa kauniin auringon nousun. Taivas värjäytyi punaiseen, oranssiin ja kultaan. Valo värjäsi puutkin, ne hohtivat kultaisina metsänrajassa. Yöllä oli satanut "styroxpalloja", ne olivat oikeastaan hauskoja värikkäiden lehtien ja sammalten välissä.


Tein pienen lenkin metsässä, säikytin jäniksen ja närhen. En olisi halunnut, mutta niin siinä kävi, eivät tienneet minua vaarattomaksi mönkijäksi.


Metsä rauhoitti kuten aina. Antoi voimaa heittäytyä näkymättömän verkon kannattelemaksi. Kaikki on hyvin. Voin lakata pelkäämästä ja murehtimasta.


Hyvää alkanutta viikkoa !
- Valoru -


Kaunista ja rentouttavaa.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Elämänpuu

En ole yksin, olen pieni oksa, suuressa puussa.
Meitä on paljon, suuria, pieniä, vahvoja, heikkoja,
vanhoja ja nuoria.

Kasvamme suuressa puussa, joka on seisonut
juurillaan, muhevassa mullassa monia sukupolvia.
Varsi on kasvanut rosoiseksi ja vahvaksi.
Lehvästö levinnyt laajalle ja korkealle, pilviä hipoen.

Siellä tuuli kuiskii tarinoitaan, menneistä ajoista, viisauksista ja voimasta.
Oi kerro tuuli, kerro tarinoita!
Kerro juurista, mullasta, sateesta ja uusiutumisesta.
Kerro auringonvalosta ja miten koko elämä saa voimansa.

Kerrothan?

Lempeää uusiutumista kaikille - Valoru -