perjantai 23. syyskuuta 2011

Värikylläistä ja tiedostavaa Syyspäiväntasausta !

Syys tekee tuloaan aina vain voimallisemmin, villasukat on kaiveltu kaapista ja torkkupeitto raahattu sohvalle.
Tekee taas mieli vain käpertyä lämpöiseen kotiin porkkanakeittokattilan kylkeen mussuttamaan.


 Iltaisin voi nyhjöttää koneella ja leikkiä mielin määrin kuvien muokkaamisella tai/ja
  tutkiskella myös tärkeitä asioita.



Hedelmällisiä kasvun hetkiä kaikille!       Iloa ja jaksamista!     -Valoru-

lauantai 17. syyskuuta 2011

Tämä on kietovaa,,mmm,,lisää!

Ehdottomasti hienoja juttuja, oi miten paljon on opittavaa,,,toimikohan tämä täällä,,,entäs talvet?



Innostavaa tutkimista pimeneviin iltoihin. Olispa suomenkielisiäkin versioita, tai asiasta innostuneita ihmisiä.


Mitähän lajeja voisi täällä laittaa kasvamaan,, kait sitä on vaan kokeiltava...kasvaako mikä ja kenen kanssa.
Taitaa olla vain eduksi etten ole vuosikymmeniä AINA tehnyt niin tai noin, nyt voin oppia tekemään näin.
Lisäää tietooo, kielitaitoni on koetuksella...pala sieltä ja pala täältä..hei tuon mä tajusin!

Nyt jatkan tutkimista,,,oiskohan tästä kirjoja.     - Valoru-

lauantai 10. syyskuuta 2011

Kun oikein katsoo...

Seuraavan kerran kun menet metsään, jätä järkeily kotiin ja ota viattomuus mukaan. Retkestäsi voi tulla antoisa ja erilainen. Lampsi pöpelikköön kuin lapsi,  nauti kaikesta näkemästäsi ja kuulemastasi, anna ajatustesi lentää!


Metsä ja sen taika tekevät uusia ihmisiä, hihitteleviä ja loistavasilmäisiä.


                       Kauniita syyshetkiä !              -Valoru-

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Syksyn henkäyksiä

Putoilevia lehtiä, kastetta joka ei kuivu ja sieniäkin sataa nurmikolle. Kesä on mennyt, eletty ja laitettu muistojen joukkoon. Tuntuu haikealle, vähän vaikealle ja tunteet seilaa kiitollisesta surulliseen.


Kasvimaa ja kasvihuone ovat tuottaneet herkkuja senverran, että  ensivuonna haluan kokea samaa onnistumisen riemua. Kasvien kasvamista seuratessa voi itsekkin "maadoittua" ja kouriintuntuvasti ymmärtää kasvun ja ravinnon ihme. Sitäpaitsi voisin melkein väittää, että porkkanani rakastavat minua, omalla suloisella töpökasvuisella tavallaan.


Sisälläni asustaa myös levottomuus, joku asia pyrkii pintaan hakee tietä ja tiedostamistani. Tempoilen haluni kanssa löytää samoin ajattelevia ihmisiä  ja toisaalta tarpeestani juosta yksin niin pitkälle metsään ettei yksikään puhelin, auto tai koneen hurina sinne kuulu. Puhumattakkaan ihmisistä jotka vaativat, lannistavat, typistävät ja ahtavat omiin muotteihinsa. Ihmisistä jotka kertovat ettei tuommoinen idealistinen" hippi-rakastakaa toisianne-jakakaa tasan-ajattelu" vaan toimi.


Tiedän, kaikki on kiinni itsestäni. Joskus väsyn tähän vatvomiseeni ja päätän etten ajattele yhtään mitään. Välillä ajattelemattomuus (ha haa :), mielenkiintoinen sana )sujuu hyvin, mutta eipä aikaakaan kun jo päässä surraa kaamea soppa. Sitten lyön itseäni (kuvaannollisesti...useimmiten) korville ja kaakatan että ymmärrä nyt pahvi, kun sulla ei ole mitään hätää, mietis nyt niitä joilla on oikeesti HÄTÄ, nälkä, jano, sota, sairaus tai riisto. Ristiriitaa on paha kestää, välillä tuntee voimattomuutta, välillä raivoa ihmisten välinpitämättömyydestä ja ahneudesta. Sitten pohdit itseäsi tässä kuviossa, miten paljon itse aiheutan toimillani ja valinnoillani tuskaa, hätää ja riistoa.


Keksisipä sen keinon tässä maailmassa jolla voisi jakaa kaikille onnea ja turvaa  tasan.
 Hetket, jolloin voi koko aisteillaan nauttia olostaan, hetket jollaisista pienet kollaasinikin kertovat.

Positiivista, mutta tiedostavaa syksyä kaikille, Muiskis!


                                                                -Valoru-