torstai 29. joulukuuta 2011

Uusivuosi - taikavuosi 2012

Joulu hyvin vietetty, jotenkin erilailla kuin ennen. Hain rauhallista otetta ja hiljaisia hetkiä. Hymyn suupieliin sai pienet asiat. Auringon valo, joka tirkisti verhojen välistä ja hiipi pöytäliinaa pitkin kädelleni. Mumman pikku " hernuliinin" iloiset nappisilmät. Jutustelut ja laatikoiden mutustelut.


Iloa tuotti myös ison kotikuusen selviäminen myrskytuulista. Kun tuuli välillä tyyntyi, kävin halaamassa sitä ja kerroin, että se on rakas. Vein linnuille ja oraville extra-annoksen pähkinöitä, oli niillä varmasti niin rankkoja hetkiä ollut. Sähkökatkojen aikana oli pimeää, oi miten pimeää. Kynttilät valaisivat ja toivat lämpöä huoneisiin. Hiljaisuus oli ensin outoa, kun mikään ei surissut tai hyrissyt, mutta pian se oli ihanaa. Heräsin huomaamaan kuinka paljon kotonamme on "ääntä" koko ajan.


Nyt valmistaudun uuteen vuoteen. Ihanaan, ihan uuteen puhtaaseen ja aloittamattomaan sivuun. Haluan kirjoittaa siihen paljon hyviä hetkiä, ongelmien ja haasteiden selättämisiä. Uusien asioiden iloisia alkamisia ja rohkeita retkiä. Jos nenäni joskus maahan tuiskahtaakin, toivon keräileväni itseni ylös jälleen uudella tarmolla.

Onnellisia ajan portin läpikäymisiä kaikille
- Valoru-



perjantai 23. joulukuuta 2011

Rauhallista Joulua

Vietän Joulua keskittyen olemaan armollinen itselleni ja toisille. Kaikki elävät tätä pimeää aikaa parhaansa mukaan. Otan pienen itseni kainaloon, halaan, istun kyljessä, katselen ja kuuntelen omaa sydäntäni. Olen kiitollinen lähelläni olevista ihmisistä ja lähetän rakkaita ajatuksia kaikille heille.





                 Riemullisia ja rauhallisia hetkiä   -Valoru-

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Hyvää talvipäivänseisausta!


Rauhallisia hetkiä ja iloista valon odotusta    -Valoru-

maanantai 19. joulukuuta 2011

Rakkailleni


Haleja ja jaksamisia <3            - Valoru -

tiistai 13. joulukuuta 2011

Räntää ja pimeää

Piristykseksi pimeisiin päiviin. Joulu tulee kaikesta huolimatta :)


                                           Iloisia tunnelmia joulutouhuihin -Valoru-

maanantai 5. joulukuuta 2011

Ihan varmasti näin!!

Se oli juuri tämmöinen pikku veitikka. Näin sen vilahtavan vintin rappusissa, Tuisku- kissakin nosti päätään makoisasta unesta ja nuuhki pitkään tontun jälkiä.


Pitääkin muistaa jättää tontulle se riisipuuro ja pipari sitten jouluna :)

                                     -Valoru-

perjantai 2. joulukuuta 2011

Aika

Kuu kurkistelee ikkunastani, sen kaunis hohtava sirppi on taasen kasvanut puolikuuksi. Miten nopeaan hetki vierähtää seuraavaan. En silti halua murehtia ajan lentoa, aion nautiskella elämiseni/olemiseni hetkistä.


Hetkistä  myös juhlien välissä, arjesta ja tunnelmista. Hetkistä jotka muovaavat todellisuuttamme seuraaviin kokemuksiin, seuraaviin tuleviin aikoihin.


 Pimeästä syntyy jälleen uusi valo, sen tiedostaminen tekee talven läpikäymisen helpommaksi. Pimeällä ja levolla on aikansa kuten valolla ja lämmölläkin. Väsyttämisellä on hyviäkin puolia, miten muuten ymmärtäisin pysähtyä ihailemaan kynttilän kaunista hehkua tai kuuraisia heiniä?


                                   Läsnäolevia hetkiä               -Valoru-

tiistai 29. marraskuuta 2011

Unelma - nyt

Unelmani ei jaksanut enää juosta, se tahtoi kainaloon, tavalliseen elämään - hiljaa hymyilemään.
Se ei halunnut olla porkkana, josta koskaan ei saanut haukata. Käsiini se tahtoi - ihan omiini -
muovautumaan tästä hetkestä  - juuri nyt!



Kauniita hetkiä - Valoru -


maanantai 28. marraskuuta 2011

Lunta ja unta odotellessa

Havahdun unestani sateen ääneen, uni karkaa tuuliin. Kömmin ylös vuoteesta, keittiössä käteni askartelevat mukiini teetä. Nappaan torkkupeiton ja käperryn nojatuoliin hörppimään hunajaista juomaani.

Sadetta lukuun ottamatta on hiljaista. Ulkona taivaankansi vielä nukkuu sadepilvipeittonsa alla. Jään kuuntelemaan pisaroiden ääntä, ne rummuttavat rytmikkäästi kattoa, pienet kohahdukset ja ropsahdukset säestävät siellä täällä.


Hetken kuunneltuani korviini kantautuu laulua pisaroiden seasta, se kietoutuu, nousee ja laskee.
Kuuntelen hiljaa heijaten itseäni, en aivan saa selvää sanoista, jos niitä edes on. Kaunista se on - hymyilen - lämmin tee valahtaa jäseniini, töpsötän takaisin vuoteeseen. Kuulen yhä laulun uneni läpi, rytmikkäät rummut, soljuvat huilut - ja sanat - jotain ilosta ja elämästä - jotain rakkaudesta.

                                                 -Valoru-

lauantai 26. marraskuuta 2011

Joulun taikaa kohti

Kynttilöitä, kynttilöitä, takkatulia ja sinisiä iltoja. Rauhallisia hetkiä kuurankimalle retkiä.


Tiukujen helinää ja keijujen siipien hipaisuja poskilla.



Nyt saa jo ...jookos..tunnelmoida 

-Valoru-

torstai 24. marraskuuta 2011

Hiljaisuus


                                                      - Valoru -

maanantai 21. marraskuuta 2011

Kuka minä olen- ja olen oma itseni haaste

Olen elämässä, tällä kertaa tässä kuopuksena syntyneessä "hiilikipossa". Olen liikkuvaa ja oppivaa energiaa.
Olen haikean totinen, kuplivan hilpeä ja ääreistunteellinen veden lapsi. Ymmärrän omalla tavallani herkästi kauneutta ja näen sitä paljon ympärilläni. Tahdon luoda sitä lisää kaikin tavoin, joilla se on minulle mahdollista.


Tämän "hiilikipon" elämä, on aina ollut jotenkin irrallaan ja erillään ajasta ja muusta maailmasta. Lapsena varsinkaan aikaa ei ollut, päivät soljuivat hiljaisina kauniina nauhoina ihmetellen ja leikkien - useimmiten yksin.
Keinuin  puiden oksilla ihmetellen leppäkerttuja, kivillä istuskellen ja katsellen sammalten elämää. Olin omassa hiljaisessa värien ja muotojen tilassa, jossa auringonsäteet ja veden kimallus olivat ystäviäni. Minulla oli ja on rakastava ja hyväksyvä perhe, joka on minulle hyvin tärkeä.


Kun kasvoin ja astelin ulkopuoliseen maailmaan, tuli joukkoon sopiminen kovin vaikeaksi. Olin liian luonnonlapsi, vilkas kun olisi pitänyt olla hiljaa, vetäytyvä, kun olisi pitänyt olla sosiaalinen "pallon pellaaja".
Pitipä tähän" hiilikippoon" tulla vielä matemaattinen tylsyys ja lukivirhe. Pakenin (pakenen) uhmakkaasti omaan maailmaani, koska en ollut (ole) tarpeeksi kovis ollakseni häirikkö. Minusta tuli siili :)


Omaan totaalisen ymmärtämättömyyden ns. sosiaalisista luokkaeroista, ruumiillisista tai sukupuolisista eriarvoisuuksista. Koska en ymmärtänyt näiden seikkojen tärkeyttä tämän maailman arvojärjestelmässä, työsaran löytyminen, ystävyyssuhteet ja parisuhde ovat olleet haasteellisia. Vuorotellen innostumista, oppia, pettymystä, miellyttämistä yli omien voimien, itkua, masennusta, iloa,  ymmärtämistä ja rakkautta -- voi hyvän tähden! Tämä "kippo" on totisesti tuntenut itsensä vaikeaksi, oudoksi, vastuuttomaksi, riittämättömäksi ja vähän reppanaksi , jonka onneksi joku kunnon mies korjasi. Jos minulla ei olisi luontoa, taiteiluani,perhettäni, siskojani, hurttia sarkastista huumoriani, itseironiaani ja empaattisia kykyjäni--missä lie olisin.


Joskus torun energiaani, jotta miksi juuri näin hassuun "kippoon" halusi, ehkä sen oli pakko ( virnistelyä).
Olen oppimassa että on hyvä olla itselleen rehellinen, vaikka se ei aina toisia miellyttäisikään, tämä "kippo" meni kuhmuille, kun yritti miellyttää kaikkia ja yritti sopia vaikkei mahtunut. Opettelen, ettei kannata itkeä hyväksynnän ja rakkauden perään, kun tärkein hyväksyntä tulee itsensä sisältä. Opettelen, ettei yksinäisyyttä ole, koska lopulta kaikki ovat yhtä yksin ja yhdessä. Opettelen, että arvostelu on turhaa, koska  arvostelen  tavallaan peilistä itseäni muissa. Opettelen, että  on OK olla väärässä tai oikeassa ja muuttaa mieltään.


Opettelen, että on OK yrittää, onnistua tai epäonnistua ja vaihtaa näkökulmaa. Opettelen, että on OK tuntea  tunteita, kokea ne, hyväksyä ne, päästää ne pois ja olla tyyni.  Ymmärsin, että opettelen tätä kaikkea ja vielä sitäkin, aina uudelleen ja uudelleen, pala palalta, hippu hipulta, täällä tämän" hiilikipon" elämässä.


Iloa ja valoisaa vaellusta kaikille muille "astioille"
Täydellisen hohtaville posliinikupeille, muhkuraisille tinamukeille, kauniille goottimaljoille, kirkkaille kristallisille laseille, savulta haiseville kuksille, mainos markkinamukeille tai puutuopeille ---ihan kaikille!

- Valoru -

Valoru = valo- loru  Kirjaimet tulevat sieltä täältä koko nimestäni. Ne muodostavat numerologisesti elämänopin numeroni 8 karmallisen sellaisen--ylläri :)







lauantai 19. marraskuuta 2011

Mumman "herne"

(runo ei ole omani, kuva on)


Ikää 5 päivää <3


Ikää 1kk1vk


Ikää 1kk2vk

Viimeisessä kuvassa oli "herneellä" niin vauhtia ja touhua ettei millään tullut tarkkaa kuvaa :)
Niin ihana on hän, nauraa ja yrittää jutella. Teillä onkin ihan "omat jutut" keskenänne, niin  sanoi nauraen miniäni kun katseli meidän jutustelua.

Iloisia päiviä kaikille
- Valoru-


maanantai 7. marraskuuta 2011

Siskojen kanssa Björköbyn maisemissa

Komppaan tässä siskoja. Tunnelmallinen paikka, jossa nähtiin monenlaista säätä ja mukavia polkuja.








Seura oli takuuvarmaa, ihmisiä joiden kanssa on aina niin sopevaa. Taisin silti koetella siskojen ymmärryksen rajoja demonstroimalla "tuubissa" ihailemiani rumpupiirejä ja niissä laulaneita intiaaneja.


           Kiitos vielä voimaannuttaneesta retkestä <3




Tässä muutama oikea ihanuus.                 - Valoru -

lauantai 5. marraskuuta 2011

Sielujen juhlaa, jakoaikaa,kekriä......


                                                 -Valoru-

lauantai 29. lokakuuta 2011

Aurinko lepää

Aurinko lepää, niin toivon. Vaikka se loistaakin voimakkaasti ja vahvana, sen säteet eivät tavoita  kaikkia meitä talvella, kuin pienen hetken.
Pimeyttä on enemmän, se kietoo meidät utuiseen viittaansa. Elämän piiri pienenee lähelle, ihan viereen.


Hiljaiset hetket vaativat antautumaan, katsomaan itseemme syvälle pohjavirtoihin. Mitä sieltä löytyykään? Mitä tahdon oikeastaan sieltä löytää?


On vain luotettava vaistoihinsa ja siihen tunteeseen, mikä on tärkeää. Yritän kuunnella ja ymmärtää sydämmelläni ikiaikaisia neuvoja.


Tahdon pitää huolta rakkaistani, kerätä heidät takkatulen lämpöön, ottaa kainaloon ja helliä.


Vaalin rakkauttani, sen antamaa pientä  valoa, joka vie meitä läpi pimeän ja kylmän ajan.





                                                                 -Valoru-

lauantai 22. lokakuuta 2011

Korvakarkkia




                    Erilaisia ja ihania            -Valoru-

lauantai 15. lokakuuta 2011

Kaunis ja ihmeellinen

Sinussa on jokin viisas ja ikuinen, jokin jota et aina kuule tai tunne. Kun kaikki on vaikeaa ja ympärilläsi myllertää, silloin voit huomata sen. Tiedät vain yhtä äkkiä ettei ole mitään hätää.


Kuulet hiljaiset, ohjaavat sanat, kun tiesi haparoi pimeässä.
Ääni, joka kertoo että olet hyvä ja arvokas, silloinkin, kun tunnet hetken olevasi maailman huonoin ihminen.


Se, saa silmäsi näkemään , mielesi ymmärtämään, miten kaunista ja ihmeellistä kaikki onkaan.


Se - kaunis ja rakastettava kiteesi - sinä- sydämmesi ytimessä.


Tahdoin kokeilla keijuna olemista, oi miten hauskaa!

-Valoru-




sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Vaali rakkautesi valoa

Vaali valosi pientä liekkiä, suojele sitä syksyn tuulilta. Talven pimeys ja kylmyys saapuvat pian. Valosi luo lähelleen lämpöä, hellyyttä ja sulkee syliinsä surullisen.




- Valoru -

(Kuvissa patsastelen minä,tylsää en taaskaan saanut muita suostumaan :) ja ne otin minä,,ajastimella,asun tein minä,paitsi komea pirtanauha-vyö on ostettu käsityömarkkinoilta - virolaista tekoa ja viitta on kaupan torkkupeitto, johon Tuisku-kissu jyrsi pari reikää, jotka paikkasin villalangalla ommellen.)


Tästä olen onnellinen

Olen onnellinen, että olen saanut aikaan pieniä muutoksia elämässäni. Olen kokenut onnea viedessäni maito ja mehupurkkeja keräykseen. Ne pitää muistaa ottaa mukaan kauppaan mennessä,  näin maaseudulla asuessa.
Kompostin kääntelykin on onnistunut, eikä ole loppujenlopuksi niin kovin salatieteistä miltä ensin tuntui.


Kasvihuoneessa onnistuin kasvattamaan yrttejä, tomaatteja ja kurkkuja. Tomaattisato ei ollut päätä huimaava, mutta innosti yrittämään edelleen. Kurkkuja tuli ihan mukavasti. Auringonkukatkin kukkivat lopulta, enkä masentunut hieman hassuista porkkanoista. Permakulttuurillinen lähestymistapa on oppimisen alla.


Olen panostanut kotimaiseen luomuun, aina pystyessäni. Olen myös päässyt hyvin eroon ostan/palkitsen itseäni/pahaanoloon asiasta. Saan enemmän iloa luonnossa olosta, rauhoittumisesta ja pienistä asioista.
Olen pohtinut paljon sitä mitä arvostan, miten voisin olla ja elää että lisäisin vain ottamisen sijasta.


Oman totuuteni etsiminen on myöskin ollut iloa tuottavaa, vaikka aina se ei ensin siltä tunnu. Kaiken järjen vastaisesti olen vähennellyt palkkatyöni osuutta, vaikka ajat ovat huonot ja kaikkea tätä...Yritän tulla toimeen vähemmällä ja nyt joku muukin saa edes hetken työtä, jota ehkä kipeästi tarvitsee. Oma tyyneyteni ja jaksamiseni tässä elämänvaiheessa tarvitsee nyt tämän. Aikaa olla, ymmärtää ja nähdä.


Olen iloinen siitä että  kun tuntuu surulliselle tai epävarmalle, voin astella luontoon. Kauniisti lupaa kysyen voin poimia heiniä, lehtiä, marjoja, kieputtaa niistä seppeleen ja asettaa sen ovelleni. Samalla huomaten että oloni on jälleen ehjä ja tyyni. Millään rahalla, tavaralla, tittelillä tai kilpailulla ei ole moista taika vaikutusta.


Olen onnellinen - hetkestä - kerrallaan.
Valoru

torstai 6. lokakuuta 2011

Voi herttinen !

Elämän suuria hetkiä!


                              - Valoru-

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Pelolleni

Tahdon ymmärtää sinua. Otan sinut vierelleni, lähelleni - ja katson sinuun. Kuuntelen hiljaa, mitä tummat pohjattomat silmäsi haluavat kertoa. Mitä liikkuu mieleni valottomissa kamareissa, niissä joihin en tahtoisi mennä.


Mitä tapahtuu jos toteudut - mitä sitten? Miksi niin pelkään, pelkoni? Voisinko ajatella toisin - voisinko rakastaa sinua? Voisinko päästää sinut vapaaksi, lentämään taivaan sineen kuin pienen linnun..


Voisinko nähdä surullisten silmiesi taakse?

perjantai 23. syyskuuta 2011

Värikylläistä ja tiedostavaa Syyspäiväntasausta !

Syys tekee tuloaan aina vain voimallisemmin, villasukat on kaiveltu kaapista ja torkkupeitto raahattu sohvalle.
Tekee taas mieli vain käpertyä lämpöiseen kotiin porkkanakeittokattilan kylkeen mussuttamaan.


 Iltaisin voi nyhjöttää koneella ja leikkiä mielin määrin kuvien muokkaamisella tai/ja
  tutkiskella myös tärkeitä asioita.



Hedelmällisiä kasvun hetkiä kaikille!       Iloa ja jaksamista!     -Valoru-

lauantai 17. syyskuuta 2011

Tämä on kietovaa,,mmm,,lisää!

Ehdottomasti hienoja juttuja, oi miten paljon on opittavaa,,,toimikohan tämä täällä,,,entäs talvet?



Innostavaa tutkimista pimeneviin iltoihin. Olispa suomenkielisiäkin versioita, tai asiasta innostuneita ihmisiä.


Mitähän lajeja voisi täällä laittaa kasvamaan,, kait sitä on vaan kokeiltava...kasvaako mikä ja kenen kanssa.
Taitaa olla vain eduksi etten ole vuosikymmeniä AINA tehnyt niin tai noin, nyt voin oppia tekemään näin.
Lisäää tietooo, kielitaitoni on koetuksella...pala sieltä ja pala täältä..hei tuon mä tajusin!

Nyt jatkan tutkimista,,,oiskohan tästä kirjoja.     - Valoru-

lauantai 10. syyskuuta 2011

Kun oikein katsoo...

Seuraavan kerran kun menet metsään, jätä järkeily kotiin ja ota viattomuus mukaan. Retkestäsi voi tulla antoisa ja erilainen. Lampsi pöpelikköön kuin lapsi,  nauti kaikesta näkemästäsi ja kuulemastasi, anna ajatustesi lentää!


Metsä ja sen taika tekevät uusia ihmisiä, hihitteleviä ja loistavasilmäisiä.


                       Kauniita syyshetkiä !              -Valoru-

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Syksyn henkäyksiä

Putoilevia lehtiä, kastetta joka ei kuivu ja sieniäkin sataa nurmikolle. Kesä on mennyt, eletty ja laitettu muistojen joukkoon. Tuntuu haikealle, vähän vaikealle ja tunteet seilaa kiitollisesta surulliseen.


Kasvimaa ja kasvihuone ovat tuottaneet herkkuja senverran, että  ensivuonna haluan kokea samaa onnistumisen riemua. Kasvien kasvamista seuratessa voi itsekkin "maadoittua" ja kouriintuntuvasti ymmärtää kasvun ja ravinnon ihme. Sitäpaitsi voisin melkein väittää, että porkkanani rakastavat minua, omalla suloisella töpökasvuisella tavallaan.


Sisälläni asustaa myös levottomuus, joku asia pyrkii pintaan hakee tietä ja tiedostamistani. Tempoilen haluni kanssa löytää samoin ajattelevia ihmisiä  ja toisaalta tarpeestani juosta yksin niin pitkälle metsään ettei yksikään puhelin, auto tai koneen hurina sinne kuulu. Puhumattakkaan ihmisistä jotka vaativat, lannistavat, typistävät ja ahtavat omiin muotteihinsa. Ihmisistä jotka kertovat ettei tuommoinen idealistinen" hippi-rakastakaa toisianne-jakakaa tasan-ajattelu" vaan toimi.


Tiedän, kaikki on kiinni itsestäni. Joskus väsyn tähän vatvomiseeni ja päätän etten ajattele yhtään mitään. Välillä ajattelemattomuus (ha haa :), mielenkiintoinen sana )sujuu hyvin, mutta eipä aikaakaan kun jo päässä surraa kaamea soppa. Sitten lyön itseäni (kuvaannollisesti...useimmiten) korville ja kaakatan että ymmärrä nyt pahvi, kun sulla ei ole mitään hätää, mietis nyt niitä joilla on oikeesti HÄTÄ, nälkä, jano, sota, sairaus tai riisto. Ristiriitaa on paha kestää, välillä tuntee voimattomuutta, välillä raivoa ihmisten välinpitämättömyydestä ja ahneudesta. Sitten pohdit itseäsi tässä kuviossa, miten paljon itse aiheutan toimillani ja valinnoillani tuskaa, hätää ja riistoa.


Keksisipä sen keinon tässä maailmassa jolla voisi jakaa kaikille onnea ja turvaa  tasan.
 Hetket, jolloin voi koko aisteillaan nauttia olostaan, hetket jollaisista pienet kollaasinikin kertovat.

Positiivista, mutta tiedostavaa syksyä kaikille, Muiskis!


                                                                -Valoru-