Tänään on vapaapäivä. Näytän hassulle, mutta edesmenneen anopin neulomat sukat ovat lämpimät, samoin poikani käytöstä poistama villapaita. Sain muutama vuosi sitten todellisen eko-hepulin, kuten mieheni hyväntahtoisesti asian ilmaisi, luettuani Riitta Wahlströmin kirjan Eheyttävä luonto.Kirjaa voi suositella lämpimästi kaikille. Minulle se oli muistutus ja omien materia-,mainos-, rahaviidakkoon eksyneille arvoilleni takaisin ruotuun herättely. Lapsuudessani olen saanut onneksi maalaisjärkisen tavan kuluttaa ja luonnon kunnioitus oli selviö.
En olisi tässä jos luonto ei olisi antanut marjoja ja sieniä, järvi kalaa, pelto perunaa ja juureksia. Elämä ei ollut leveää, äitini jäädessä elättämään meitä kolmea nuorinta, kun isä kuoli. Vuosien saatossa elintasomme nousi, pääsimme leivänsyrjään kiinni.Tänäpäivänä yleisesti raha, asema ja valta tönöttävät korkeimmilla palleilla ja ne arvottavat kaiken. Nykyään pienen ihmisen on hirmu vaikea elää, on valittava niin monesta. Tietoa on mutta kuinka oikeaa ja rehellistä? Taaplaan tyylilläni, yritän ainakin. Ruoka kotimaista ja luomua, jos mahdollista, pesuaineet luontoystävällistä jne. Aivan ensimmäiseksi kysyn " Tarvitsenko tätä"? Useimmiten en tarvitse.
Mielihyväni lähtee nykyään hyvin ei materiaalisista asioista. Luonnossa kuljeskelusta, sen ihmeellisyyden havainnoimisesta, rauhasta, tuoksuista ja väreistä. Rakkaiden ihmisten kyljessä könöttämisestä, halimisesta, laulamisesta, runoilusta ja tämänkaltaisista asioista.Töpsöttelen hyvillämielin villasukissani, muistan anopin iloiset silmät ja elohopeamaisen olemuksen. Paita lämmittää, samoin kuin sen antajakin, sydämmeen asti. Hörpin luomuteetäni ja katselen ulkona leijuvia lumihiutaleita-onnenmyyrä!
Sama hepuli täälläkin jyllää, vaikka yllätän itseni välillä ostelemassa mitä turhempaa tavaraa, nykyään saan siitä kyllä aikamoisen syyllisyys eko-krapulan. Ostelu on kyllä vähentynyt, ostan mielelläni tavaraa kirppareilta jos jotain "tarpeellista" tai uusiokäyttöön sopivaa löytyy.
VastaaPoista