sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Hei haravointia ja auringonpaistetta!


Nyt se on varmastikkin kevät, koskapa vedin perässäni haravaa ja kottikärryjä puutarhaan. Aurinko lämmitti lempeästi nassua, linnut lauloivat. Paksun lehtikerroksen alta löytyi aarteita, ja pihapiiristä vaikka mitä kevään ihanuuksia.


Tallustelin ympäriinsä lähipiirissä ja luonto teki taikojaan. Huomasin surullisen oloni kadonneen, uskoni elämään vahvistuneen. Jos nuo kaikki kukat, silmut ja muut ihmeet jaksavat puskea ylös jäisestä maasta, ehkä minäkin pystyn, ehkä ilo löytyy taas. Oikeastaan tiedän että se löytyy, joskus on vain niin itkuparku olo.















4 kommenttia:

  1. Keväiset kuvasi saivat minut hymyilemään :)

    VastaaPoista
  2. Onko sielläkin ollut matalapainetta, täällä ja. Eipäs anneta sen kaivella meitä, ihania kevät kuvia olet ottanut.

    VastaaPoista
  3. Ihania kevään aarteita löysitkin. Muista se virrassa vierivä lehti... voimatarina jonka minulle lähetit kun nenäni oli maassa... Halauksia pikkuusin sisko kyllä se taas tästä aurinko hoitaa ja antaa voimia. Halit Isosisko

    VastaaPoista
  4. Sari mukavaa jos kuvat ilostuttivat. Ähisin tyytyväisenä kun kevään ihmeitä kuvasin ja heiluin ojanreunoilla.

    Valokki ja Kaarnikka juu tää on tätä mun tavallista,,oon vaan niin kiikkulauta :) se kevyt keskitie ois hyvä osata, oppinenko koskaan, ken tietää. Nyt on taas ihan hyvä, aurinkokin paistaa ja eikun ettiipäi...hoplaa.

    VastaaPoista