sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Hengitystä

Kävelyllä haluan äkkiä painaa käteni maata vasten, tunnen miten sen hengitys on nyt hitaampaa sen sydän lyö rauhallisemmin. Käsiini ja jalkoihini virtaa voimaa, viileää, tyyntä ja viisasta. Olen hetken niin, hassusti kyykkysissäni kädet maata vasten. Oma hengityksenikin rauhoittuu, huolestunut mieleni tasaantuu. Hetken ymmärrän miten kaikki on juuri niin kuin pitääkin, miten minun ei tarvitsekkaan ymmärtää kaikkea. Kuuntelen käsilläni vielä hetken maan rytmiä, kuin tasaista isoa rummun ääntä thum thutum,,. Maa lepää, se on synnyttänyt jälleen yhden kesän, kasvattanut sen aikuiseksi kauniiksi ja hedelmälliseksi.


Tuuli puhaltelee kasvoilleni, se tuoksuu kostealle, pian sade ropiseekin jo maahan. Maa-äiti kylpee ja juo janoisena. Uusiutuminen on alkanut, se vaatii oman aikansa ja omat prosessinsa. Niin ihmisenkin elämässä, kaikkihan me olemme yhtä.http://www.youtube.com/watch?v=qCnWZncHH2Y
              
                       Kaunista  sunnuntaita, kauniita ajatuksia ja tekoja<3

6 kommenttia:

  1. Niin,kauniita ja viisaita ajatuksia jälleen;) Video oli puhutteleva, kaikkea en ihan ymmärtänyt, mutta suurimman osan.

    VastaaPoista
  2. Kauniisti kuvailet syksyn tunnelmat sanoin ja kuvin. Hyvää alkavaa viikkoa sinulle♥

    VastaaPoista
  3. Kaunis kollaasi, ihan oikein upea ♥
    Sanat tehostavat ihanaa asiaa!
    Mukavaa alkavaa viikkoa :)

    VastaaPoista
  4. Valokki, Manteli, Seijastiina kiitos! Joskus kun alan miettiä liikaa miksi on niin tai miksi kävi noin, saan itseni rauhoittumaan kävellen, kuunnellen ja katsellen luontoa. Video kertoo mielestäni tärkeistä asioista ja puhuu ne halki, jos niin voisi sanoa.

    VastaaPoista
  5. Tuntuipa hyvältä tulla näin aamusta tutustumaan kauniiseen blogiisi ja lukemaan hienoja kirjoituksiasi. Sisaresi Kaarnikan repusta tänne hyppäsin ;) Ihanaa huomata, miten joku muukin kokee Äiti-Maan noin sekä ymmärtää tuleen tuijottamisen ja rumpujen päälle. Kiitos! Intiaanisydämeni ihan sykähti =)

    VastaaPoista
  6. Heippa Ruska ja kiitos kommentista. Kaarnikan repusta löytyy vaikka mitä!! Ihan kersana olin paljon yksin, samanikäisiä kavereita ei ollut samalla kylällä. Pyörin päivät pisin lähimetsikköä, teininä sitä taas kaupunkiin muuttamisen myötä unohti "maa emon". Vaan kun elämä oikein sopassa jos toisessa kiehutteli, yllättäin :) löysin kotiin, turvaan paikkaan, jossa kukaan ei vaadi olemaan muuta kuin on, oma itseni riittää :)

    VastaaPoista