lauantai 21. huhtikuuta 2012

Piipertämistä

Minussa asustaa viivapiipertäjä joka joskus haluaa tehdä pieniä koukeroita ja kyhäelmiä. Ostin Tallinnan matkalta jo joskus aikoja sitten itselleni tuliaisiksi kauniin muisti/päiväkirjan. Olen" hillonut" sitä, silitellyt sen pintaa ja pohtinut mitä siihen tekisin. Nyt ajattelin vain alkaa täyttämään sitä kaikenlaisella mukavalla ja mielenkiintoisella asialla. Haluan myöskin tehdä paljon piirrustuksia asioiden lomaan.


Hassua miten onnessaan voi olla saatuaan valmiiksi ornamenttikuvion sivun reunoille. Niiden suunnittelu ja kyhäily on hauskaa. Kuinkahan monta erilaista voisi piirtää..onneksi kirjassa on vielä paljon tyhjiä sivuja.

Ulkona sataa ja on siis kaikin puolin sopivaa uppoutua piipertelyyn, tai vaihteen vuoksi taulujen sutilointiin,, jonne tästä suuntaankin seuraavaksi.

Kärsivällistä lämpimän odottelua kaikille ja  halaus kaikille joita ihan" hajottaa" tämä piiiitkä auringon odotus.

                                                      -Valoru-

6 kommenttia:

  1. Taittamarallaa kuinka ihana kirjasta tulee. Olet kyllä oikein ripeltäjä. Yritän itse myös nyt harjoitella ornementtien piirtämistä niihin voimaeläin tauluihin. Tällaiselle sätkijälle se on hyvää keskittymisharjoittelua. Toivottavasti nähdään pian, yhdessä ideat alkavat liitämään niin sopevasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä taitaa tulla sellainen mun näköinen. Kirjotus viipottaa sinne tänne ja viivat on hiemen kuitenkin välillä piskusen vinoja..heehhee. Piirtämiseen voi uppoutua melko totaalisti, on todellakin hyvää keskittymisharjottelua.

      Poista
  2. Oletko tuon vasemmalla alhaalla olevan ristikuvioisenkin tehnyt?? Se on tosi upea!
    Minulla on ollut juuri samanlaisia haaveita ja olen suunnitellut ostaa kirjan Runotalosta. Päiväkirjoja myös, mutta juuri tällaiseen pieneen piirtämiseen. Kirjassa kaikki olisi tallessa, eivätkä erilliset paperit häviäisi johonkin epämääräiseen nippuun.
    Oikein naurattaa, miten ajatukset ovatkin menneet samaa reittiä. Sinä olet kyllä askeleen edellä, minä vasta valitsemassa kirjaa Runotalosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ristikuvio on juurikin kirjan kansikuva, mutta ei minun riipustama.

      Ai, onko muitakin, jotka sukeltelee kaikenmoisien paperikasojen sisälle. Vain löytääkseen juurikin sen jutun tai luonnoksen jota sillä kerralla hakee.

      Toivottavasti löydät juuri sopivan kirjasen tarkoitukseen.

      Poista
  3. OI, kun kauniita kaikki ovatkin.
    Ja se sun kirjasi taitaa olla alhaalla vasemmalla, se on kaunis jokatapauksessa.
    Mä olen vähän samanlainen noitten muisti/päiväkirjojeni kanssa, niitä kääntelen käsissäni, tuoksuttelen uutena ja silittelen ennenkuin päätän, mitä siihen laitan.
    Mulla onkin niitä ostettuna jo monta.
    Yhden isoimman olen juuri myös tällaseen laittanut.
    Kirjoitan ja piirrän siihen vähän kaikkea mitä mieleeni tulee.
    Se kulkee mulla mukananikin, jos pitemmälle lähdetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kirja tulee täyteen, laitan sen talteen. Sitten kun minua ei enää ole, saavat lapset ja lapsenlapset lueskella tarinoita ja katsella kuvia.

      Kirjoista tulee jokin kumma hipelöinti-mielihyvä, olivatpa kirjoitettuja lukemattomia tai tuommoisia itse täytettäviä.

      Sama juttu, aion roikottaa mukana kirjaa, jos esim mennään mökkeilemään.

      Poista