Kesän jämiä

On se taas niin outoa palata töihin. Sitä on saanut levitä ihan omaksi itsekseen ympäriinsä. Nyt on ihan  työlästä läjätä itsensä taas työmuottiin, tahtoo väkisinkin tursuta ulos sieltä täältä.

Jotenkin minusta tuntuu että tämä kesä on ollut erityisen värikäs ja tapahtumarikas. Loma oli ihana, siihen mahtui paljon, vaikka vietin sitä vain kolme viikkoa. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin ehkä vielä muutamia kiireettömiä päiviä. Tiedättehän sellaisia joina vain katsellaan kun pilvet seilaa ja heinät heiluu.

Vuodenpyörä pyörähtää ikiaikaiseen tahtiinsa, Viljat kypsyvät hyvää tahtia pellolla, pian alkaa elonkorjuu.

Pellolla on ihan oma maailmansa, jossa olet keskellä kultaista kahinaa, tuulen suhinaa ja taivasta, oi niin sinistä taivasta. Vaikka mielessä häilyy surumielisyys kesän loppumisesta, tunnen vahvasti että kaikki vuodenajat ovat kauniita omalla erityisellä tavallaan. Tunnen jo nenässäni korjattavan viljan ihanan tuoksun joka nousee voimallisena illan tullen pelloilta, tai miltä voikaan näyttää elopellon yllä iso kuu.

Nautitaan muuttuvasta ajasta, kesän ja syksyn sulautumisvaiheesta ja vielä lämpimistä illoista.

Loma-elämyksiä

Tajuntani on räjähtänyt, ainakin melkein. Olen päässyt satu/aikamatkalle keskiaikaan. Vaikka ilma on ollut kuuma ja jalat ovat anelleet armoa, olen heilunut pitkin Tallinnan vanhankaupungin katuja edes takaisin kamera räpsyen. Mikä määrä ihania vanhoja taloja, holvi-kaaria, ikkunoita, ovia ja kauniita sisäpihoja.

Lisäksi kävimme muutamissa aivan ihanissa ravintoloissa syömässä, joissa hyvän ruuan nauttimisen lisäksi silmäni näkivät vaikka mitä ihanaa ja kaunista. Päätin laittaa muutaman kollaasin koska kuvia on niin tajuttomasti etten osaa päättää mitä tänne laittaisin. Joten, muutama tämmöinen sitten tuli tökkästyä.

Nyt alan sulatella kaikkea näkemääni, ja toivottavasti oma mielikuvitukseni saa ison vitamiini-ruiskeen ja alkaa suoltamaan jotain kivaa käsieni kautta, sitä odotellen...

Kesä-elämää

Olen viettänyt kesä-elämää. Nauttinut auringosta, tuulesta, kukkivista kedoista ja veden loiskeesta.
Tämä se on lääkettä ja mannaa väsyneelle vaimo-ihmiselle.

Tunsin jälleen, miten nautin samoista asioista kuin pienenä tyttönäkin. Ihmisen ilot ovat lopulta niin pieniä ja yksinkertaisia, kunhan muistaa kysellä itseltään, mistä oikeasti tulee se hyvä olo ja rentous.

Kun saa hetken olla vain itselleen, muistaa taas miten rakkaita ovatkaan kaikki omat kullat. Ukkoseni, mukulat (vaikka ovat jo isoja silti aina "pieniäni") ja kissu-neiti. 

Joskus on hyvä saada annos nais-huumoria ja nais-puhutaan tämä nyt halki poikki ja pinoon aikaa.

Se on eheyttävää, löydän taas minuuteni, juureni, kallion mistä olen ponkaissut elämääni. On hyvä välillä muistaa, palata lähteelleen ja juoda kulaus kirkasta "alkuvettä"

Kukaan ei varmaankaan ole huomannut että opin juuri tekemään kollaaseja :)

Tassu-sulkeiset ja kesäloma

Tuisku-kissa sai tassuvamman, kun puolusti reviiriään(=ulkoiluhäkki) turhan innokkaalta sulhaselta. Muutama päivä meni, meiltä molemmilta(ja tyttäreltä), itkua tuhertaessa ja möllöttäessä yläkerran perimmäisessä nurkassa. Syötin Tuiskulle kissunapuja kädestä ja juotin vettä, pikku kulauksia. Nyt kissa-neiti on jo melkein entisenlainen, ellei oteta huomioon "spok" tervehtivää tassua..

Oli toisaalta hellyttävää huomata, miten kovasti Tuisku luotti meihin, tassua sai katsoa ja vaikka jalka oli turvonnut , kipeä ja vuoti verta sai hänet nostaa syliin.

Nyt Tuisku on jo kovasti pirteä ja touhuaa entisä touhujaan, teroittaa kipeän tassun kynsiäkin ja laittaa taas kierrätyspaperit silpuksi:) Toivon että toipuminen jatkuu yhtä hyvin. Kissuli jäi tyttäreni hellään hoivaan ja uskalsimme siipan kanssa käydä hieman lomailemassa ja katsomassa Turun keskiaika markkinoita. Katsottavaa olisi ollut paljonkin, mutta koska ilma oli tosi kuuma ja ihmisiä niin paljon emme jaksaneet kovin pitkään kierrellä. Parasta antia  minulle oli ihanat puvut joita näin sekä upeat käsityöt. Tunnelma vain olisi paljon aidompi jos ihmiset uskaltaisivat heittäytyä leikkiin ja pukeutua teeman mukaan. Kuvistakin tulisi kivempia, kun jonkin adidakset tai pantterit ei loistaisi joka kuvan taustalla. Ymmärrän toki mukavuus syyt, mutta" lavastaja" minussa kapinoi...heehee :)

Kyllä alkoi ompelu-kynsiä syhyttää kun sai niin hyviä ideoita ja innoitusta kauniista asuista. Mielikuvitukseni sai rautais-annoksen illuusiota jota on niin ihanaa luoda. Jatkoimme matkaa viilentelemään kohti saaristoa, jossa aurinko ja tuuli hellivätkin meitä kovasti. 

Pääsin hetkeksi hyvin loma-tunnelmiin ja kiire ja normi-touhut jäivät mielestä pois. Kaiken täytti turkoosi vesi aaltojen loiske, joutilaisuus ja lämpö. Toivon että tunnelma jäi minuun kiinni, enkä ala hötkyä turhia koska loma on vasta alussa. Kesän hempeyttä ja leppoisuutta <3 !

Iso-mummin tarinoita

Eräänä vuonna, oli marjasato metsässä niukka. Iso-mummi, joka on kova marjastamaan, kulki mättäältä toiselle etsien jotta saisi astiansa täyteen. Katsellessaan, huomasi edessään mättäällä kanervien kovasti heiluvan ja huiskuvan. Uteliaana, hän kurkkasi, mikä kanervia heilutteli ja näki komean sammakkon loikkivan eteenpäin. Iso-mummi hymyili ja kurillaan kysyi: "Anteeksi, sopisiko kysyä?" Sammakko pysähtyi ja katseli mummia. "Kun te olette tämän metsikön vakituinen asukki, niin voisitteko neuvoa, missähän olisivat ne marjaiset mättäät?" Sammakko näytti miettivän, ja mummin ihmeeksi,alkoi eturäpylällään viittoilla, kuin suuntaa näyttäen.

Oi kiitos, sanoi Iso-mummi ja alkoi astella osoitettuun suuntaan. Käveltyään vain kymmenkunta askelta, hän näki edessään marjoja täynnä olevat mättäät. Oi ihmettä! Iso-mummi oli varma, että metsänhaltija oli häntä opastanut. Nyt oli niukasta sadosta huolimatta makoisa marja-aarre kotiinviemisiksi.

Pienillä metsän asukeilla voikin olla taika taskussaan.

Muistetaanpa aina kiittää :)