Aika lentäää !

Niin siinä on käynyt, kevät, kesä, fiuuuuu ja nyt jo syksy tulollaan. Kaikenlaista on puuhattu ja välillä vaan löysäilty. Jutustelut ja asioiden mutustelut on jääneet vain oman pään sisälle, ja hajanaisia pätkiä on riipustettu päiväkirjan sivuille. Jään odottelemaan suurta ja pakottavaa jakamisen tarvetta, siihen asti -- kuvilla mennään.

Näissä tunnelmissa mennään nyt, ehkä ilmassa on jo hitusen enemmän syksyä.

- Valoru -

Keväistä

Kevät tulee, ihanaa ja hassua jotenkin että pian on vasta pääsiäinen.

Varjoisissa paikoissa näkyy vielä jäitä, mutta muutoin on jo kaikenlaista keväänmerkkiä ilmoilla.

Sinivuokot nousevat, joitakin hentoja nuppuja on jo näkyvissä

Istuin kauan metsässä. Turvalliseen kuuseen nojaten kuuntelin tuulen suhinaa. Käänsin kasvoni aurinkoon ja sen kirkkaat säteet lämmittävät talvesta uupunutta sisintäni. Huomasin hihalleni lentäneen pienen Leppäkertun.

Se ei tahtonut mennä oksalle, jota sille tarjosin turvalliseksi alustaksi. Mietin mitä tärkeää kerrottavaa sillä olikaan, koska halusi niin kovin tepastella käsineilläni .

Leppäkerttu, Leppäpirkko, pyhän Birgitan symboli, sanansaattaja jumalan ja ihmisen välillä.

Neitsyt Marian avaimen vartija. Ihmeavaimen, joka avaa kaikki sydämet. Taidan sujahtaa etsiskelemään Leppäkertusta lisää symboliikkaa.

Valoru

Joulukuu

Joulukuu alkoi ja elämäämme tuli ihana pieni elämän ihme. Niin pieni, mutta niin täydellinen.

 Onneksi meillä on tomera isosisko joka on mukana pikkuveljeä hoitamassa. Mummu ja pappa tarvitsevatkin vähän opastusta tässä hommassa.

                                Kiitollisena pikku-ihmeistään - Valoru -

Pimenevää

Elämme jälleen aikaa, jolloin valo vähenee vähenemistään ja yöt pidentyvät. Ilmat viilenevät ja myrskyisät syystuulet tekevät talvelle tietä. Sateet ja tuulet kahisuttavat kuollutta heinää ja lehdettömiä puita, juuri muuta ei kuulukkaan. Muutamat pikkulinnut varovaisesti kyselevät, joko pian olisi siemeniä tarjolla.

Mönkiminen talviunille unelmoimaan houkuttaa, mutta yritän pysyä reippaana. Sinnittelen aamulla tiibettiläiseni ja mietiskely hetkeni. Välillä tuntuu, että hyydyn seisaalleni, eikä mikään jaksa innostaa. Rutiinit yököttää, mutta mitään suurempaa inspiraatiota ei näytä olevan mihinkään luoviin juttuihinkaan.

Hellin mielessäni asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Yritän olla torumatta itseäni liikaa, sen sijaan yritän kannustaa itseäni, aina kun siihen on aihetta. Tietynlaista surumielisyyttä en osaa kokonaan eksyttää, eikä se ehkä ole tarpeenkaan. Yritän olla musertumatta asioihin, joita tässä maailmassa tapahtuu ja joita ei voi hetkessä parantaa.

Yritän tallustaa tietäni eteenpäin, vaikka välillä on vaikeaa nähdä minne on menossa. Onneksi en ole tässä yksin, voin aina puhua ihmisille jotka kuuntelevat. Onneksi on heitä, ihmisenkeleitä!
                                                    - Valoru-

Laatuaikaa sisarien kanssa

Meillä oli ihana  reisu sisarien kesken. Kyllä sitä niin onnellinen näistä hetkistä saa olla.

                                                        -Valoru-

Voiman kutsu Kannukselleni

Kuulkaa mua,

Mannuttaret!

Kuulkaa mua!

Kannuksellein,

kumu suokaa,

Viisahat!

Voimaa tuokaa,

Ikivanhat!

Viisautta viriämään

Neuvot nousemahan

Aatokset avartamaan

Lempeyttä loitsimaan

Parannusta panemaan !

Ikivanhat!

Viisahat!

-Valoru-

Rumpukurssi Ruuhinevalla

Säät suosivat meitä Kauhajoella, Ruuhinevan Turvekammilla. Osa kuumuudesta taisi olla energiaa, joka meistä kurssilaisista virtasi ilmoille. Näitä rumpuja "synnytettiin" niin tiiviisti ja keskittyneesti. Taivaan Ukkokin jylisytteli omia mahtavia rumpujaan meille malliksi ja innoitukseksi.

Turvekammi itsessään oli todella inspiroiva ja sopiva oman rumpuni syntymäpaikaksi.
Monta tovia kului "luppo aikana" rakennuksien ihmettelyyn ja yksityiskohtien katseluun.
Kyllä ihmisen luovuus ja halu ilmaista itseään on mahtava juttu. Melkoinen taitaja ja taiteilija on paikan rakentaja Erkki Kalliomäki, Tässä paikasta pieni esittelyhttp://www.nummijarvi.fi/site?node_id=110

Kurssimme vetäjä Johanna Pääkkönen oli hyvä opastamaan ja neuvomaan kiperissä tekemisen käänteissä. Rummun teko olikin melkoinen matka, se oli intensiivinen myös pään ja sydämen sisällä. Johanna   johdatteli meitä  lempeästi kuuntelemaan ja katselemaan sisintämme.

Yhdessä oleminen, tekeminen ja jakaminen " avaa" jotakin minussa, kanavia napsahtelee auki, enkä osaa vielä eritellä, mitä kaikkea onkaan hyvällä tavalla lähtenyt jylläämään sisälläni.

Mukana kulkee kiitollisuus ja aina uudelleen nousee nöyryyden tunne, miten paljon onkaan vielä opittavaa ja oivallettavaa. Miten onkaan maltettava kuunnella hiljaista opasta itsessään ja näkymättömässä maailmassa josta energia virtaa.

Kiitos Erkille paikasta. Kiitos Johannalle ihanasta kurssista. Kiitos mukana olleille jakamisesta, hyvästä hengestä ja "synnyttämisen" riemusta ja tuskasta :)

Yhtä ihanaa kokemusta rikkaampana,  uutukaistaan tämän tästä kiitollisena halaillen.

-Valoru-