sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Maalaus....vielä nimetön

Olen hieman levoton ja surumielinen. Jokin kumma masentava virta nykii kyynärpäästä.
Joskus väsyn enkä jaksa pistää vastaan. Herpaannun ja huomaan nureksivani ja pureksivani asioita joita ei kannattaisi




Kumma juttu että silloin kun onnistuu olemaan iloinen ja rohkea, jostain puskista tulee kaamea vastatuuli.
Jalat pyyhkäistään altasi viuh, ja löydät itsesi taas lähtöruudusta pohtimassa, miten näin voi taas käydä?  Sisko rohkaisi sanoen, että sinusta tehdään vahvempaa,,,niin kai se on. Teepussi-enkeli ( oma nimitykseni teepussien kyvystä osua naulan kantaan mietelauseillaan .) sanoi samaa " Tuuli ei kaada taipuisaa puuta"




Yritin karkottaa moista oloa sutin voimin, kyllä se auttoikin ainakin vähäsen.

30x30 Canvas, akryylit ja sopiva annos halua paeta pöpelikköön.

-Valoru-

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Aarteilua ja maalailua

Hahmottelin jälleen aarrekarttaani. ( kuvat kartoissa on leikelty lehdistä) Pohdin että kaksi teemaa näkyy toistuvan, eläminen maanläheisesti itse viljellen ja  yrittäen kuluttaa mahdollisimman järkevästi.

Toinen teema on taiteilija-minäni toteuttaminen.  Nämä kaksi voisivat olla käsikädessä sopuisasti elämässäni.


Haaveissani pyörii pieni puoti, jossa olisi myynnissä kaikenlaista ( ihmeitä taivaan ja maan väliltä) itse tehtyä. Rakastan kirjoja, joten niitäkin voisi olla. Muunkinlaista toimintaa voisi olla, kursseja, kerhoja ja tapahtumia....


Oi, ja hihei miten hauskaa tästä tuleekaan. Uskon tähän!

Otan tässä jo sellaisen asennon jotta pysyn tolpillani kun ihmeitä alkaa ropisemaan :)

Niitä odotellessa olen myös maalaillut ja piirrellyt

Tässä mandalani ( oli pakko rykäistä oma..)


Toteutettu piirtäen ja vesivärikynin.

Pieni taulukin pyrki ilmoille


- Kuun kuuntelua -
canvas ja akryylit
30x30

Ihania ihmeitä kaikille !
Valoru

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Aamu

Vetäisen jalkaani saappaat ja klonksuttelen unisena ruusupensaan luo. Kysyn siltä voisinko poimia muutaman kukan ---- kuuntelen hiljaa vastausta. Kyllä, saan ottaa muutamia kukkia, kiitän ja noukin varovasti hohtavat valkeat kukat käsiini. Käväisen samalla kasvihuoneessa ja poimin myös salaattia aamupalalle.


Asettelen kukat vesimaljaan, nuuhkien niiden ihanaa tuoksua. Sytytän myös kynttilöitä, aamu on pilvinen ja kostea. Mustarastas kylpee nautinnollisesti pienessä suihkulähteessä. Hymy nousee väkisin huulille sitä seuratessa, melkoinen "hemuli" niin energinen puuhissaan.


Teen rauhassa Tiibettiläiset liikkeeni ja hengitysharjoitukset. Uniset silmä aukeavat lopullisesti tähän seesteiseen aamuun. Suorastaan tunnen miten kaikki negatiivinen lentää ulos sisältäni, haihtuu ja haipuu muuttuen kasteeksi maahan. Siellä ne murheet nyt muuttuvat kauniiksi vihreäksi nurmeksi.






Jotkut aamut ovat kultaa. Silloin hetkittäin ymmärtää miten onnellinen sitä onkaan. Miten kaikki loksahtaakin paikoilleen ja kaikki turha on ...turhaa. Tänään olen onnellinen ruusujen tuoksusta, valosta ja varjosta, Mustarastaan kylvystä, kynttilöiden hehkusta ja ilosta olla osana tätä kaikkea.

Pieni osanen elämänverkossa
-Valoru-


perjantai 6. heinäkuuta 2012

Maalaus - Kuuntele sisäistä lastasi

Semmoinen tästä tuli, akryylit. ja canvas.


                             Kesäisiä mansikan makuisia hetkiä kaikille - Valoru-

Huomaamatta ja salaa

Kesä on hiipinyt salaa, tullut ja kietonut kaiken kukkiin, heiniin ja tuoksuihin. Yritän pysähtyä hetkeen, olla kesässä, heilua heinänä tai  Päivänkakkarana keikkua. Joskus se on vaikeaa, toisinaan putoan heiniin helposti. Jatkuvaa aaltoilua, saamatta kiinni mistään tukevasti.


Olen antanut periksi, kellun vain virrassa. Selälläni unelmoin utuisin silmin.


En sure, en murehdi, ainakaan useimmiten. Olen matkaan eksynyt, mutta perillä ---luottamuksessa--- kuulostaa hassulle, mutta niin se on.


Mansikat kypsyy, ruusupapu yrittää kiivetä ylöspäin ja salaatit rehottaa.
Iltaisin raahaan kasteluvettä kannuittain, en malta tulla sisälle vaikka hyttyset syö.
Hengitän tuoksuvaa ilmaa, auringonlaskussa laulavat kurjet ja mustarastaat.
Sutit ja pohjat syyhyttävät kynsiä, kangaspalat odottavat ompelijaa. 
Elämä on ..

- Valoru-

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Nostalgiaa

Joskus se iskee, huoh!





Välillä sitä on hienoa pudota aikakierteessä taaksepäin ja muistaa miten joku tunnelma ja hetki elämässä olikaan niin koskettava. Näitä soitti isommat siskot kun oltiin pentuja.

Näitä minä, kun olin...öööö tippasen isompi.



Dont Stop Me Nowww... jeps,,,,,Muistelkaa , tunnelmoikaa ja innostukaa niinkuin joskus silloin,,,,


                                                             -Valoru-