Olen elämässä, tällä kertaa tässä kuopuksena syntyneessä "hiilikipossa". Olen liikkuvaa ja oppivaa energiaa.
Olen haikean totinen, kuplivan hilpeä ja ääreistunteellinen veden lapsi. Ymmärrän omalla tavallani herkästi kauneutta ja näen sitä paljon ympärilläni. Tahdon luoda sitä lisää kaikin tavoin, joilla se on minulle mahdollista.
Tämän "hiilikipon" elämä, on aina ollut jotenkin irrallaan ja erillään ajasta ja muusta maailmasta. Lapsena varsinkaan aikaa ei ollut, päivät soljuivat hiljaisina kauniina nauhoina ihmetellen ja leikkien - useimmiten yksin.
Keinuin puiden oksilla ihmetellen leppäkerttuja, kivillä istuskellen ja katsellen sammalten elämää. Olin omassa hiljaisessa värien ja muotojen tilassa, jossa auringonsäteet ja veden kimallus olivat ystäviäni. Minulla oli ja on rakastava ja hyväksyvä perhe, joka on minulle hyvin tärkeä.
Kun kasvoin ja astelin ulkopuoliseen maailmaan, tuli joukkoon sopiminen kovin vaikeaksi. Olin liian luonnonlapsi, vilkas kun olisi pitänyt olla hiljaa, vetäytyvä, kun olisi pitänyt olla sosiaalinen "pallon pellaaja".
Pitipä tähän" hiilikippoon" tulla vielä matemaattinen tylsyys ja lukivirhe. Pakenin (pakenen) uhmakkaasti omaan maailmaani, koska en ollut (ole) tarpeeksi kovis ollakseni häirikkö. Minusta tuli siili :)
Omaan totaalisen ymmärtämättömyyden ns. sosiaalisista luokkaeroista, ruumiillisista tai sukupuolisista eriarvoisuuksista. Koska en ymmärtänyt näiden seikkojen tärkeyttä tämän maailman arvojärjestelmässä, työsaran löytyminen, ystävyyssuhteet ja parisuhde ovat olleet haasteellisia. Vuorotellen innostumista, oppia, pettymystä, miellyttämistä yli omien voimien, itkua, masennusta, iloa, ymmärtämistä ja rakkautta -- voi hyvän tähden! Tämä "kippo" on totisesti tuntenut itsensä vaikeaksi, oudoksi, vastuuttomaksi, riittämättömäksi ja vähän reppanaksi , jonka onneksi joku kunnon mies korjasi. Jos minulla ei olisi luontoa, taiteiluani,perhettäni, siskojani, hurttia sarkastista huumoriani, itseironiaani ja empaattisia kykyjäni--missä lie olisin.
Joskus torun energiaani, jotta miksi juuri näin hassuun "kippoon" halusi, ehkä sen oli pakko ( virnistelyä).
Olen oppimassa että on hyvä olla itselleen rehellinen, vaikka se ei aina toisia miellyttäisikään, tämä "kippo" meni kuhmuille, kun yritti miellyttää kaikkia ja yritti sopia vaikkei mahtunut. Opettelen, ettei kannata itkeä hyväksynnän ja rakkauden perään, kun tärkein hyväksyntä tulee itsensä sisältä. Opettelen, ettei yksinäisyyttä ole, koska lopulta kaikki ovat yhtä yksin ja yhdessä. Opettelen, että arvostelu on turhaa, koska arvostelen tavallaan peilistä itseäni muissa. Opettelen, että on OK olla väärässä tai oikeassa ja muuttaa mieltään.
Opettelen, että on OK yrittää, onnistua tai epäonnistua ja vaihtaa näkökulmaa. Opettelen, että on OK tuntea tunteita, kokea ne, hyväksyä ne, päästää ne pois ja olla tyyni. Ymmärsin, että opettelen tätä kaikkea ja vielä sitäkin, aina uudelleen ja uudelleen, pala palalta, hippu hipulta, täällä tämän" hiilikipon" elämässä.
Iloa ja valoisaa vaellusta kaikille muille "astioille"
Täydellisen hohtaville posliinikupeille, muhkuraisille tinamukeille, kauniille goottimaljoille, kirkkaille kristallisille laseille, savulta haiseville kuksille, mainos markkinamukeille tai puutuopeille ---ihan kaikille!
- Valoru -
Valoru = valo- loru Kirjaimet tulevat sieltä täältä koko nimestäni. Ne muodostavat numerologisesti elämänopin numeroni 8 karmallisen sellaisen--ylläri :)
