Mitä tapahtuu jos toteudut - mitä sitten? Miksi niin pelkään, pelkoni? Voisinko ajatella toisin - voisinko rakastaa sinua? Voisinko päästää sinut vapaaksi, lentämään taivaan sineen kuin pienen linnun..
Voisinko nähdä surullisten silmiesi taakse?
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Pelolleni
Tahdon ymmärtää sinua. Otan sinut vierelleni, lähelleni - ja katson sinuun. Kuuntelen hiljaa, mitä tummat pohjattomat silmäsi haluavat kertoa. Mitä liikkuu mieleni valottomissa kamareissa, niissä joihin en tahtoisi mennä.
Mitä tapahtuu jos toteudut - mitä sitten? Miksi niin pelkään, pelkoni? Voisinko ajatella toisin - voisinko rakastaa sinua? Voisinko päästää sinut vapaaksi, lentämään taivaan sineen kuin pienen linnun..
Mitä tapahtuu jos toteudut - mitä sitten? Miksi niin pelkään, pelkoni? Voisinko ajatella toisin - voisinko rakastaa sinua? Voisinko päästää sinut vapaaksi, lentämään taivaan sineen kuin pienen linnun..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minäkin tahtoisin kohdata pelkoni...hyvä ja rohkea kirjoitus, kaunis tuo kuva lehdistä vedessä. Hyvää viikon alkua :)
VastaaPoistaPelko on minullakin jatkuvasti nousemassa yhä vahvemmin pintaan, tullakseen nähdyksi ja koetuksi, ja toivottavasti, kun opin miten, myös tullakseen rakkaudella muunnetuksi/vapautetuksi.
VastaaPoistaPaljon rohkeutta ja voimaa Sinulle ja Sarille ja kaikille muillekin, joille pelon kohtaaminen on nyt ajankohtainen asia!
Kiitos kauniista syksyisistä kuvista!
Ota pelko ystäväksesi. Älä anna sen kuitenkaan hallita, anna sen kulkea mukanasi vain jos se suostuu pysymään kohtuullisena. Komenna sitä kipakasti, jos se meinaa kiskaista sinut loputtomiin pyörteisiinsä. Luota siihen, etteivät ne asiat tule, joiden ei ole tarkoitus tulla. Ne pahat ja peloittavat. Olet turvassa, niinkuin rakkaasikin. Tahtoisin kääriä sinut, turvalliseen rakkauden ja ilon kääreeseen, ottaa kainaloon. Kertoa iloisia satuja, joissa on onnellinen loppu, jotka voisivat olla ihan hyvin tosia. Niinkuin kerroin lapsenakin. Rakkaudella sisko.
VastaaPoistaPelkoni on tulla työelämän syömäksi. Joutua uhriksi markkinan ja rahavallan alttarille. Ainaiseen kiireeseen ja uuvuttavaan stressiin. Pelkoni on kadottaa minuuteni, muuttua muuksi, ihanteideni irvikuvaksi, koneen osaksi, joka toistelee opittuja lauseita vain tehdäkseen rahaa ahneelle, loputtomalle pedolle,jonka kitaan uppoaa maailmani kuin mustaan aukkoon. Vai pelkäänkö vain menestyä, arvelkaa itse?
VastaaPoistaSari, kiitos. Aina voi ainakin yrittää. Hyvää viikkoa sinullekkin.
VastaaPoistaKiki, kiitos kannustavasta kommentista. Pelkoja on varmasti kaikilla, ehkä niitä pitää vain ymmärtää.
Valokki,kiitos, niisk! Kaikki pelot on juuri niin kamalia kuin niiden antaa olla. Kamala taas voikin olla jotain ihan muuta, suuremmassa kuviossa. Pieni ihminen vain käsittää sen oman pienen maailmansa rajoissa ja peilaamana. Joskus on hyvä katsoa pelkoa silmästä silmään,olen niin pohtinut, hyväksyä se. Lakata juoksemasta pakoon asioita joille ei ainakaan pelkäämällä mitään voi.
Suvenkeiju, niinpä, on pelottavaa kun tuntuu ettei voi hallita omaa elämäänsä. Tehdä siitä omien arvojensa mukaista. Olisi oltava niin rohkea, otettava niin iso hyppy jonnekkin, mistä ei ole mitään takuita. Heitettävä turvallinen tuttu varma "elämättömyys" olan yli ja luotettava johonkin josta ei tiedä tällä hetkellä mitään...Olisko vaan uskallettava? Menestys...mitä se sitten kenellekkin onkin..siitäpä voisikin kirjoittaa asian ja toisenkin. Voimia ja jaksuja, päivä kerrallaan :)
Kauniita ajatuksia ja kuvia, kiitos Valokki:)
VastaaPoistaTarkoitin siis Valoru, tulikin pieni ajatuskatko, anteeksi:)
VastaaPoistaManteli, ei haitta mitään,,:) sukuun meni kuitenkin. Joskus Valokin kanssa pohdittiinkin että onko meillä liian samankaltaiset "nimet", mutta haluttiin kuitenkin pitää nämä.
VastaaPoista