Olen miettinyt tapaa viettää tätä merkkipäivää, se tavanomainen "synttäri meininki" ei tunnu nappaavan.
Ajattelin pötkiä metsikköön, pois jonnekkin luonnonrauhaan. Haluan ympärilleni rakkaimmat ihmiset.
Haluan rauhaa ja leppoista oleilua. Aitoa naurua ja ilon jakamista. Haluan syvyyttä, haluan kuunnella mitä vanheneminen minussa herättää, miltä se tuntuu? Haluan tietää sen.
Haluan istua sisarieni kanssa piiriin ja kysyä, miltä se heistä tuntui, mitä muutoksia he ovat huomanneet, mitä oppineet. Onko elämä yhtä täyttä sen jälkeenkin, kun on astunut ajan portista vääjäämättä kohti vanhuutta?
Olen pohtinut paljon, tunnustellut ja makustellut uutta tulevaa ikääni. Olen askarrellut ajan portin juhliini, sekä itselleni ja sisarilleni viisaaksi naiseksi kruunaus seppeleet. Olen miettinyt mitä haluan kertoa ajatuksistani, mitä haluan jakaa, mihin huomioni suunnata. Sovitan seppelettä päähäni ja katson peiliin. Sieltä katsoo takaisin nainen, äiti ja isoäiti. Olen saanut hopeat hiuksiini ja ryppyjä kasvoihini. Elämä on tuonut hyviä ja huonoja kokemuksia. Iloja, suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia. Vähenevän kuun sirppi koriste seppeleessä onkin peilikuvassa kasvava - neito, huomaan hymyillen.
Pieni heijastus peilissä, häivähdys, välähdys menneestä, jokin pieni laulu, jotakin iäti minussa olevaa.
- Valoru -