Hengitän pakkasyöhön, huuru nousee huuliltani ilmaan lohikäärmeenä, lepakkona...
Kaukana taivaalla vilkuttavat tähdet kirkkaina ja kutsuvina.
Unen lailla sulaudun hengitykseeni, noin vain kasvatan suomut ja siivet.
Kevyesti jalkani irtoavat maasta, nousen ilmaan ja lentelen halki taivaiden sinen.
Tavoitan vihdoin tähden ja istahdan sen säteelle lepäämään.
Siinä katselen, miten avaruus äärettömänä ja salaperäisenä kaartuu maan ylle.
Toiveikkaana kurkin toisiin tähtiin, näkyisikö muita, lohikäärmeitä tai lepakoita?
Jännittyneenä ja innoissani hönkäisen --oi!--Niin tietenkin, tulisen kaaren ilmaan.
Kipunat lentävät sinne tänne, pyörien ja sähisten, kunnes muuttuvat kirkkaiksi palloiksi.
Hämmästyneenä totean, ahaa - noin siis tähdet syntyvät! Hymyilen ja tiedän etten ole yksin.