lauantai 29. lokakuuta 2011

Aurinko lepää

Aurinko lepää, niin toivon. Vaikka se loistaakin voimakkaasti ja vahvana, sen säteet eivät tavoita  kaikkia meitä talvella, kuin pienen hetken.
Pimeyttä on enemmän, se kietoo meidät utuiseen viittaansa. Elämän piiri pienenee lähelle, ihan viereen.


Hiljaiset hetket vaativat antautumaan, katsomaan itseemme syvälle pohjavirtoihin. Mitä sieltä löytyykään? Mitä tahdon oikeastaan sieltä löytää?


On vain luotettava vaistoihinsa ja siihen tunteeseen, mikä on tärkeää. Yritän kuunnella ja ymmärtää sydämmelläni ikiaikaisia neuvoja.


Tahdon pitää huolta rakkaistani, kerätä heidät takkatulen lämpöön, ottaa kainaloon ja helliä.


Vaalin rakkauttani, sen antamaa pientä  valoa, joka vie meitä läpi pimeän ja kylmän ajan.





                                                                 -Valoru-

lauantai 22. lokakuuta 2011

Korvakarkkia




                    Erilaisia ja ihania            -Valoru-

lauantai 15. lokakuuta 2011

Kaunis ja ihmeellinen

Sinussa on jokin viisas ja ikuinen, jokin jota et aina kuule tai tunne. Kun kaikki on vaikeaa ja ympärilläsi myllertää, silloin voit huomata sen. Tiedät vain yhtä äkkiä ettei ole mitään hätää.


Kuulet hiljaiset, ohjaavat sanat, kun tiesi haparoi pimeässä.
Ääni, joka kertoo että olet hyvä ja arvokas, silloinkin, kun tunnet hetken olevasi maailman huonoin ihminen.


Se, saa silmäsi näkemään , mielesi ymmärtämään, miten kaunista ja ihmeellistä kaikki onkaan.


Se - kaunis ja rakastettava kiteesi - sinä- sydämmesi ytimessä.


Tahdoin kokeilla keijuna olemista, oi miten hauskaa!

-Valoru-




sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Vaali rakkautesi valoa

Vaali valosi pientä liekkiä, suojele sitä syksyn tuulilta. Talven pimeys ja kylmyys saapuvat pian. Valosi luo lähelleen lämpöä, hellyyttä ja sulkee syliinsä surullisen.




- Valoru -

(Kuvissa patsastelen minä,tylsää en taaskaan saanut muita suostumaan :) ja ne otin minä,,ajastimella,asun tein minä,paitsi komea pirtanauha-vyö on ostettu käsityömarkkinoilta - virolaista tekoa ja viitta on kaupan torkkupeitto, johon Tuisku-kissu jyrsi pari reikää, jotka paikkasin villalangalla ommellen.)


Tästä olen onnellinen

Olen onnellinen, että olen saanut aikaan pieniä muutoksia elämässäni. Olen kokenut onnea viedessäni maito ja mehupurkkeja keräykseen. Ne pitää muistaa ottaa mukaan kauppaan mennessä,  näin maaseudulla asuessa.
Kompostin kääntelykin on onnistunut, eikä ole loppujenlopuksi niin kovin salatieteistä miltä ensin tuntui.


Kasvihuoneessa onnistuin kasvattamaan yrttejä, tomaatteja ja kurkkuja. Tomaattisato ei ollut päätä huimaava, mutta innosti yrittämään edelleen. Kurkkuja tuli ihan mukavasti. Auringonkukatkin kukkivat lopulta, enkä masentunut hieman hassuista porkkanoista. Permakulttuurillinen lähestymistapa on oppimisen alla.


Olen panostanut kotimaiseen luomuun, aina pystyessäni. Olen myös päässyt hyvin eroon ostan/palkitsen itseäni/pahaanoloon asiasta. Saan enemmän iloa luonnossa olosta, rauhoittumisesta ja pienistä asioista.
Olen pohtinut paljon sitä mitä arvostan, miten voisin olla ja elää että lisäisin vain ottamisen sijasta.


Oman totuuteni etsiminen on myöskin ollut iloa tuottavaa, vaikka aina se ei ensin siltä tunnu. Kaiken järjen vastaisesti olen vähennellyt palkkatyöni osuutta, vaikka ajat ovat huonot ja kaikkea tätä...Yritän tulla toimeen vähemmällä ja nyt joku muukin saa edes hetken työtä, jota ehkä kipeästi tarvitsee. Oma tyyneyteni ja jaksamiseni tässä elämänvaiheessa tarvitsee nyt tämän. Aikaa olla, ymmärtää ja nähdä.


Olen iloinen siitä että  kun tuntuu surulliselle tai epävarmalle, voin astella luontoon. Kauniisti lupaa kysyen voin poimia heiniä, lehtiä, marjoja, kieputtaa niistä seppeleen ja asettaa sen ovelleni. Samalla huomaten että oloni on jälleen ehjä ja tyyni. Millään rahalla, tavaralla, tittelillä tai kilpailulla ei ole moista taika vaikutusta.


Olen onnellinen - hetkestä - kerrallaan.
Valoru

torstai 6. lokakuuta 2011

Voi herttinen !

Elämän suuria hetkiä!


                              - Valoru-

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Pelolleni

Tahdon ymmärtää sinua. Otan sinut vierelleni, lähelleni - ja katson sinuun. Kuuntelen hiljaa, mitä tummat pohjattomat silmäsi haluavat kertoa. Mitä liikkuu mieleni valottomissa kamareissa, niissä joihin en tahtoisi mennä.


Mitä tapahtuu jos toteudut - mitä sitten? Miksi niin pelkään, pelkoni? Voisinko ajatella toisin - voisinko rakastaa sinua? Voisinko päästää sinut vapaaksi, lentämään taivaan sineen kuin pienen linnun..


Voisinko nähdä surullisten silmiesi taakse?