sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Sielujen juhla, kekri , marrasyö - tunnelmia


Vihreys on kuollut, tilalla ruskeaa, violettia ja sinisen sävyjä. Päivät lyhykäisiä välähdyksiä. 
Tuuli on viileää kasvoja vasten, marraskuun pimeys kietoutuu ympärilleni.
Pimeys ja hiljaisuus haastaa itsetutkiskeluun, miettimään ajatuksiani ja tunteitani. Kyselemään miten ja miksi?
Läksyt ovat joskus vaikeita ja kipuakaan ei aina voi välttää.


Läksyt on hyväksyttävä, opit opittava ja joskus itkut itkettävä. Miettimään pysähtyessään voikin huomata saaneensa lahjan. Se voi olla vaativa, vaikea tai pelottava, mutta lahja yhtäkaikki.
Käytyään sen läpi on ehkä oppinut paljon tullut viisaammaksi, saanut elämäntaitoja ja luottamusta.

Katson rehellisin silmin heikkouttani, se tekee minusta vahvan. Kuuntelen herkin korvin sisintäni, se kertoo mitä on tehtävä. Voin kasvaa vahvaksi ja tyyneksi surusta ja pimeydestä.

Lämpöisiä liekkejä kaikille!


tiistai 26. lokakuuta 2010

Rohkeus loitsu

Tämä on oikeestaan Runoräppänän ainesta, mutta menköön nyt tämän kerran.

Pelkoni on rautaa---siis:
Hohtimiin sen hotkaisen,
kekäleillä keittelen.
Alasimelle ahdan sen,
lekalla päälle leipoilen.
Naputtelen napakasti,
vempeleillä vääntelen.
Kiemuralle kääntelen,
vetimeksi venyttelen.
Uutehen sovitan uksehen,
ouonlaisehen ovehen.
Toki tuosta tempaisen,
käelläni koettelen.
Lukoista uksen lähettelen,
pielistänsä päästelen,
saranoistaan saattelen.

Siitä astumahan alan.
Ulos uskallan!





















Eiköhän se siitä sitte!!

maanantai 25. lokakuuta 2010

Rauman reisu

Kävin sitten Raumalla reumatohtoria tapaamassa. Jipii! Ei se sitä ole, ei! Joku muu siis näppejäni ja ruhoani jäytää. Vielä kun tietäs mikä...:(  Kun kerran naapuriin ajelin, vedin pipon syvälle ja rukkaset käsiin ja loikin ottamaan muutaman kuvan. Kylmä tuuli vain nosti naamaani ja käsiini urtikarian , olin varmaan melko puna/täplänahka toivottavasti ei kukaan pelästynynnä.


Vaikka päivä oli melko ahdistava, mukava kuvaushetki piristi naamasta/käsistä huolimatta kummasti. Nyt pitäs sitten taas jaksaa alkaa työteinen viikko, sitä kohti mönkien --laitan sen hännän pystyyn sillä hakaneulalla, kun muuton on vähän masennusroikkana.


Nyt nukkututimaan.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Pimeyttä - Valoa

Ilta hämärtyy, kuura kuorruttaa alastonta metsää. Kuolleet heinät ja korret kahisevat, kuiskivat kummia.
Kuu hopeoi kaiken valollaan. On niin kaunista, että silmiini nousee kyyneleet. Katson pimeyttä ja valoa - tunnen miten kaikkeus katsoo takaisin.


Voisin leijua siihen kuin pehmeään usvaan - olla ja olla olematta.
Nukkuisinko talviunta ylläni kaikkeuden hiljaiset kaaret? Hengittäisinkö syvällä usvan sylissä? Katselisinko unia ja uusia kuvia - kuulisinko tähtien laulun?


      Hetkien hengittämistä, kauneutta ja kaihoa - Valoru -

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Vielä loman kaikuja

Löysin lomalla aarteita, kiviä, terhoja ja käpyjä. En oikeastaan olisi tarvinnut muita tuliaisia, olin noista jo ihan onnellinen.


Löysin kuitenkin vielä ihanan pimpetipompetin, joka oli tehty kurpitsan palasta, vanerista ja rautakielistä. Siitä lähtee ihana ääni, koko sakkini on istunut, kuka kulloinkin soittelemassa sillä. Miten paljon iloa voikaan olla kurpitsasoittimesta.


Tänään olen totutellut kylmään, syksyyn ja pimeään. Vietin iltaa kodassa nuotiolla miettien ja kuunnellen ulkona puhaltelevaa tuulta. Korppi kronkkui, närhet krääkäisi, pimeys laski rasahtelevan ja kahisevan metsän ylle peittonsa. Pomputtelin rumpua, hyräilin ja paistoin makkaraa. Nuotio lämmitti kodan ja kynttilät valaisivat pehmeästi. Oli rauhaisaa ja levollista, lopulta möngin rumpu kainalossa takaisin sisälle ja tulin vielä tänne höpisemään.

Toisaalta pimeys on lempeä, se antaa tilaa levolle ja hiljaisuudelle. Pimeässä voi nähdä sisimpänsä paremmin.
Hyvää alkavaa viikoa kaikille.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Lomanen pidetty ja arki palannut

Pienen lomailun jälkeen on taas arjen aika. Mukavaa oli käydä kesää tervehtimässä, vaikka sen perässä lentäminen ei ole noilla koneen siivillä ollenkaan hauskaa. Yritän lähinnä pitää itseni koossa sen ajan kun mokomassa härvelissä on istuttava. Nyt kotiin tultua tuntuu, kuin aika olisi loikannut isoilla saappailla kohti talvea.



Rustasin muutaman kollaasin matkakuvista näin alkuun...