perjantai 28. syyskuuta 2012

Maalaus - Jumalatar

Lupasin  maalata Valokille Jumalattaren kuvan,,, tässä nyt olisi yksi.



Mmmm, onkohan nuo värit nyt yhtään sopivat?



                                       


         Rötkähtää kuuntelemaan tätä, naama ja kädet täynnä maalin pilkkuja väsyneenä, mutta onnellisena.

                                                                 - Valoru -

Maalaus - Tuulen tarinoita

Syksy alkaa olla parhaimmillaan. Porkkanat , tomaatit ja kurkut on keräilty talteen. Perunat möllöttelevät tyytyväisinä kellarissa. Olen tietyllä tapaa syysihminen, rakastan täyteläisiä värejä ja luonto on nyt niitä pullollaan. Syksyllä, voin aistia ajan ja energian muutoksen. Voin tuntea hiljaisuuden, melankolisen, mutta lohdullisen hengen sateen ropinassa. Näen luopumisen läksyn ja kauneuden putoilevissa lehdissä. Elämä on luopumista, monenlaista, monen tasoista. Luopuminen antaa tilaa uusille asioille elämässäni.







Tuuli kirjoittaa,
syystaivaalle taikoo.

Talventulo tarinoita.

Maahan maalaa,
kirjavin lehdin kirjoo
satujen tilkkutäkin.




                           Värikkäitä syyspäiviä   -Valoru-

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Syyspäiväntasaus ja maalaus - Spirit of love

Vietimme tasausta mieheni kanssa kodassa. Laiteltiin syksyn ekat valkeat ja tehtiin ohukaisia. Olipas ne hyviä, kun ei ole pitkään aikaan niitä popsinut. Tuijoteltiin liekkejä ja jutusteltiin niitä näitä, välillä oltiin hiljaksiin.


Oli hyvä rauhallinen olla, mustarastas piti monenmoista jutustelua pensaikossa. Tuuli kahisutti lehtiä.



Tänään innostuin maalaamaan, kuuntelin Reiki musiikkia ja tälläinen pohjalle sutiloinnista syntyi.





                                    Halauksia  -Valoru-

perjantai 21. syyskuuta 2012

Tyyneyttä

Reiki I kurssin jälkeen, olo on ollut tyyni. Olen iloinen siitä, että tämä vain tuli elämääni. En tiedä vielä mihin tieni jatkuu, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä. Minä luotan, että kaikki järjestyy parhain päin.


Kurssin jälkeen, olimme sisareni Valokin kanssa todella rennossa ja luottavaisessa olotilassa. Pötkötimme siskon sängyllä ja luimme Aila Norlamon kirjaa Elämän oppilapsi. Välillä hihitimme vedet silmissä välillä katsoimme toisiamme ja hihkuimme löytämisen ilosta.


On myös mentävä itseensä, jälleen kerran. Kerros kerrokselta antaa anteeksi, hyväksyä ja rakastaa.
Kerros kerrokselta lakattava murehtimasta, pelkäämästä ja päästää irti.
Kerros kerrokselta, lakattava arvostelemasta ,tuomitsemasta ja antaa kaikkien kukkien kukkia.


Nyt sytytän kynttilän ja  istun hiljaa. Kuuntelen sateen ropinaa ja hiljaista opasta sisälläni.


Sitten voisin vaikka tanssia näin:




                                                             -Valoru-
                                             

maanantai 10. syyskuuta 2012

Maalaus - Rakastavat puuhenget

Tämänmoinen tällä kertaa.






Akryylit ja canvas 40x50



                                                            - Valoru-

lauantai 8. syyskuuta 2012

Jos tahdot

Jos tahdot, voit kuulla kielojen kellot.
Jos opettelet, voit nähdä valkeiden kukkien hentoiset henget.
Tähtinä tuikkivat, kastepisaroiden keveinä.



Laitoin tämän keväisen runon tähän, muistaakseni että se saapuu uudelleen, eikä mikään pysy paikoillaan, kaikki muuttuu, aika kulkee ja me sen mukana.


                Halein  - Valoru -

perjantai 7. syyskuuta 2012

Nytkö jo?

Syksy - nytkö jo?  Jaloissa kahisevat ensimmäiset puista pudonneet lehdet. Siemenkotelot kypsyvät heinikossa. Illat pimenevät aikaisemmin. Kaikki on käynyt niin nopeasti, en ymmärrä ollenkaan miten..




Katselen itseäni, tunne on outo. Olen muuttunut, mutta miten - paljonkin- mutta milloin?  Joskus minusta tuntuu etten ollenkaan ole - missään. Vaikea selittää, mutta suurimman osan ajasta tuntuu kuin olisin jossain muualla. En kuitenkaan siellä, enkä täälläkään.




Käperryn kuuntelemaan sadetta. Kaivan vesivärikynät ja uppoudun viivojen tekemiseen. Kaikki muu saa unohtua.


- Valoru-

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Pelon hetkellä

Mietin, yritän löytää syytä ja seurausta, selitystä. Päässäni vilisee tapahtumia, lauseita, irrallisia ajatuksia.
Olen tuskainen, syyllistyn, näen kaikki maailman viat itsessäni,. Mietin että minun täytyy olla maailman huonoin ihminen ja äiti. Miksi en löydä ihmeitä tekevää viisasten kiveä.




Lopulta jokin pysäyttää syöksykierteen. Minä olen minä, en voi olla muuta. Minä en ole täydellinen, eikä minun tarvitsekkaan olla. Olen yrittänyt parhaani, en voi muutakaan. En voi pelastaa, parantaa tai estää elämää satuttamasta. Rakastan, niin kuin minä - tunteellisesti. Yritän toimia oikein, niinkuin minä - varoen  ja toivoen etten loukkaa tai pahenna kenenkään oloa.






Kun seisot jyrkänteellä, edessäsi pelkkää pimeää, et voi nähdä minne olet menossa, astutko harhaan, putoatko?

Sinä hetkenä -- luota!

Luota, että löydät turvallisen tien.
Luota, että aina on käsi johon voit tarttua.

Luota, että rakkauden valo valaisee juuri niin, ettet astu tyhjyyteen.

Anna periksi, luovuta pelkosi pois - ja vain - luota.

Kaikki on hyvin.                  - Valoru-

lauantai 1. syyskuuta 2012

Maalaus- Parantuminen

Oli vaan pakko....





Siinä sitä nyt on,,,,jos jotakin....              -Valoru-

Kiitollisuus

Tällä hetkellä, on hyvin helppoa tuntea kiitollisuutta. Kaikki pienet arkiset murheet, ovat lopulta niin turhia. Miksi murehtia, kaikki on hyvin.



Ehkä tarvitsemme näitä totuuden hetkiä elämässämme, jottemme kävelisi harhaan, eksyisi ja kadottaisi todellista polkuamme.

Iloa ja kiitollisuutta siitä mitä on.      - Valoru -