Kurssin jälkeen, olimme sisareni Valokin kanssa todella rennossa ja luottavaisessa olotilassa. Pötkötimme siskon sängyllä ja luimme Aila Norlamon kirjaa Elämän oppilapsi. Välillä hihitimme vedet silmissä välillä katsoimme toisiamme ja hihkuimme löytämisen ilosta.
On myös mentävä itseensä, jälleen kerran. Kerros kerrokselta antaa anteeksi, hyväksyä ja rakastaa.
Kerros kerrokselta lakattava murehtimasta, pelkäämästä ja päästää irti.
Kerros kerrokselta, lakattava arvostelemasta ,tuomitsemasta ja antaa kaikkien kukkien kukkia.
Sitten voisin vaikka tanssia näin:
-Valoru-
Kerros kerrokselta, niinpä! Välillä toivoo, että se olisi edes hitusen helpompaa... :)
VastaaPoistaTuo keskimmäinen kuva on aivan ihana, mikä tunnelma ja valaistus!
Kiki niinpä, välillä sitä sukeltaa vanhaan jupinaan, kunnes huomaa että - taas, ääh! Olimme Valokin kanssa kävelyllä hänen kotinsa läheisessä metsikössä, missä on myös pururata. Me tykättiin enemmän noista metsäpoluista, valo tuli välillä tosi kauniisti puiden oksien välistä.
Poista