Olen tuskainen, syyllistyn, näen kaikki maailman viat itsessäni,. Mietin että minun täytyy olla maailman huonoin ihminen ja äiti. Miksi en löydä ihmeitä tekevää viisasten kiveä.
Lopulta jokin pysäyttää syöksykierteen. Minä olen minä, en voi olla muuta. Minä en ole täydellinen, eikä minun tarvitsekkaan olla. Olen yrittänyt parhaani, en voi muutakaan. En voi pelastaa, parantaa tai estää elämää satuttamasta. Rakastan, niin kuin minä - tunteellisesti. Yritän toimia oikein, niinkuin minä - varoen ja toivoen etten loukkaa tai pahenna kenenkään oloa.
Sinä hetkenä -- luota!
Luota, että löydät turvallisen tien.
Luota, että aina on käsi johon voit tarttua.
Luota, että rakkauden valo valaisee juuri niin, ettet astu tyhjyyteen.
Anna periksi, luovuta pelkosi pois - ja vain - luota.
Kaikki on hyvin. - Valoru-
Puuttellisuutensa tajuaminen, on vapauttavaa. Luottamus on suuri askel, mietin sitä miten luottamus syntyy. Se ei ole itsestään selvyys.Luottamus on syntynyt turvallisuuden tunteesta, pelottomuudesta. Mielikuva jyrkänteen reunalla ja putoaminen pimeään, ei luo luottamusta.Näitä tilanteita kuitenkin on kaikilla, olen pysähtynyt joka kerta . Aina lopulta on löytynyt silta yli kuilun. Voimia sinulle
VastaaPoistaKiitos Aikaterine, luottamuksesta voisi kirjoittaa paljonkin,,oman juttunsa ihan. Paljon kaikkeen tähän vaikuttaa sekin mitä "jyrkänne" kenellekkin edustaa. Suurta osaa näyttelee myös mieli joka aina ei toimi parhaaksemme.
PoistaTsempitystä sisko. Selvisit hienosti. Terkkuja ja haleja kaikille asianosaisille ;)
VastaaPoistaKiitos Kaarnikka. Kyllä täällä pärjäillään, vähän väsyttää vain..sekin paranee nukkumalla. Halit ja kiitos että olit ajatuksissa kanssamme, sillä oli merkitystä!
PoistaJotenkin hyvin tuttu tunne tämä jyrkänne ja kaikki, myös nyt.
Poista