Joulukuu alkoi ja elämäämme tuli ihana pieni elämän ihme. Niin pieni, mutta niin täydellinen.
Onneksi meillä on tomera isosisko joka on mukana pikkuveljeä hoitamassa. Mummu ja pappa tarvitsevatkin vähän opastusta tässä hommassa.
Kiitollisena pikku-ihmeistään - Valoru -
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
lauantai 9. marraskuuta 2013
Pimenevää
Elämme jälleen aikaa, jolloin valo vähenee vähenemistään ja yöt pidentyvät. Ilmat viilenevät ja myrskyisät syystuulet tekevät talvelle tietä. Sateet ja tuulet kahisuttavat kuollutta heinää ja lehdettömiä puita, juuri muuta ei kuulukkaan. Muutamat pikkulinnut varovaisesti kyselevät, joko pian olisi siemeniä tarjolla.
Mönkiminen talviunille unelmoimaan houkuttaa, mutta yritän pysyä reippaana. Sinnittelen aamulla tiibettiläiseni ja mietiskely hetkeni. Välillä tuntuu, että hyydyn seisaalleni, eikä mikään jaksa innostaa. Rutiinit yököttää, mutta mitään suurempaa inspiraatiota ei näytä olevan mihinkään luoviin juttuihinkaan.
Hellin mielessäni asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Yritän olla torumatta itseäni liikaa, sen sijaan yritän kannustaa itseäni, aina kun siihen on aihetta. Tietynlaista surumielisyyttä en osaa kokonaan eksyttää, eikä se ehkä ole tarpeenkaan. Yritän olla musertumatta asioihin, joita tässä maailmassa tapahtuu ja joita ei voi hetkessä parantaa.
Mönkiminen talviunille unelmoimaan houkuttaa, mutta yritän pysyä reippaana. Sinnittelen aamulla tiibettiläiseni ja mietiskely hetkeni. Välillä tuntuu, että hyydyn seisaalleni, eikä mikään jaksa innostaa. Rutiinit yököttää, mutta mitään suurempaa inspiraatiota ei näytä olevan mihinkään luoviin juttuihinkaan.
Hellin mielessäni asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Yritän olla torumatta itseäni liikaa, sen sijaan yritän kannustaa itseäni, aina kun siihen on aihetta. Tietynlaista surumielisyyttä en osaa kokonaan eksyttää, eikä se ehkä ole tarpeenkaan. Yritän olla musertumatta asioihin, joita tässä maailmassa tapahtuu ja joita ei voi hetkessä parantaa.
Yritän tallustaa tietäni eteenpäin, vaikka välillä on vaikeaa nähdä minne on menossa. Onneksi en ole tässä yksin, voin aina puhua ihmisille jotka kuuntelevat. Onneksi on heitä, ihmisenkeleitä!
- Valoru-
- Valoru-
lauantai 7. syyskuuta 2013
Laatuaikaa sisarien kanssa
Meillä oli ihana reisu sisarien kesken. Kyllä sitä niin onnellinen näistä hetkistä saa olla.
-Valoru-
-Valoru-
lauantai 17. elokuuta 2013
Voiman kutsu Kannukselleni
Kuulkaa mua,
Mannuttaret!
Kuulkaa mua!
Kannuksellein,
kumu suokaa,
Viisahat!
Voimaa tuokaa,
Ikivanhat!
Viisautta viriämään
Neuvot nousemahan
Aatokset avartamaan
Lempeyttä loitsimaan
Parannusta panemaan !
Ikivanhat!
Viisahat!
-Valoru-
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Rumpukurssi Ruuhinevalla
Säät suosivat meitä Kauhajoella, Ruuhinevan Turvekammilla. Osa kuumuudesta taisi olla energiaa, joka meistä kurssilaisista virtasi ilmoille. Näitä rumpuja "synnytettiin" niin tiiviisti ja keskittyneesti. Taivaan Ukkokin jylisytteli omia mahtavia rumpujaan meille malliksi ja innoitukseksi.
Turvekammi itsessään oli todella inspiroiva ja sopiva oman rumpuni syntymäpaikaksi.
Monta tovia kului "luppo aikana" rakennuksien ihmettelyyn ja yksityiskohtien katseluun.
Kyllä ihmisen luovuus ja halu ilmaista itseään on mahtava juttu. Melkoinen taitaja ja taiteilija on paikan rakentaja Erkki Kalliomäki, Tässä paikasta pieni esittelyhttp://www.nummijarvi.fi/site?node_id=110
Yhdessä oleminen, tekeminen ja jakaminen " avaa" jotakin minussa, kanavia napsahtelee auki, enkä osaa vielä eritellä, mitä kaikkea onkaan hyvällä tavalla lähtenyt jylläämään sisälläni.
Mukana kulkee kiitollisuus ja aina uudelleen nousee nöyryyden tunne, miten paljon onkaan vielä opittavaa ja oivallettavaa. Miten onkaan maltettava kuunnella hiljaista opasta itsessään ja näkymättömässä maailmassa josta energia virtaa.
Kiitos Erkille paikasta. Kiitos Johannalle ihanasta kurssista. Kiitos mukana olleille jakamisesta, hyvästä hengestä ja "synnyttämisen" riemusta ja tuskasta :)
Turvekammi itsessään oli todella inspiroiva ja sopiva oman rumpuni syntymäpaikaksi.
Monta tovia kului "luppo aikana" rakennuksien ihmettelyyn ja yksityiskohtien katseluun.
Kyllä ihmisen luovuus ja halu ilmaista itseään on mahtava juttu. Melkoinen taitaja ja taiteilija on paikan rakentaja Erkki Kalliomäki, Tässä paikasta pieni esittelyhttp://www.nummijarvi.fi/site?node_id=110
Kurssimme vetäjä Johanna Pääkkönen oli hyvä opastamaan ja neuvomaan kiperissä tekemisen käänteissä. Rummun teko olikin melkoinen matka, se oli intensiivinen myös pään ja sydämen sisällä. Johanna johdatteli meitä lempeästi kuuntelemaan ja katselemaan sisintämme.
Yhdessä oleminen, tekeminen ja jakaminen " avaa" jotakin minussa, kanavia napsahtelee auki, enkä osaa vielä eritellä, mitä kaikkea onkaan hyvällä tavalla lähtenyt jylläämään sisälläni.
Mukana kulkee kiitollisuus ja aina uudelleen nousee nöyryyden tunne, miten paljon onkaan vielä opittavaa ja oivallettavaa. Miten onkaan maltettava kuunnella hiljaista opasta itsessään ja näkymättömässä maailmassa josta energia virtaa.
Kiitos Erkille paikasta. Kiitos Johannalle ihanasta kurssista. Kiitos mukana olleille jakamisesta, hyvästä hengestä ja "synnyttämisen" riemusta ja tuskasta :)
Yhtä ihanaa kokemusta rikkaampana, uutukaistaan tämän tästä kiitollisena halaillen.
-Valoru-
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Aamuhetkiä
Hengitän sisään, hengitän ulos, rauhoitun ja onnellisuus virtaa lävitseni. Hengitän sisään, hengitän ulos, kesän vihreä raikas aamuilma täyttää koko kehoni.
Vaikken olekkaan ihan näin sutjakka, kuin tämä nainen, enkä pysty toistamaan liikkeitä ihan tällä tahdilla, tuovat 5 riittiä minulle mahtavan olon. Suosittelen lämmöllä.
-Valoru-
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Juhannuksena kuvattua ja lausuttua
Oi Idän Tuulet, tuokaa perheellemme ja ystävillemme
hedelmällisyyttä ja yhteenkuuluvuutta tänä kasvun ja
valon aikana.
Loistava Etelän Tuli, tuo meille inspiraatiota ja luomisen
voimaa. Hopeikoon Kuu valoisia kesäöitämme ja voimistakoon
Auringonvalo päiviämme.
Tuokoon Lännen kirkkaat Vedet maalle elämää ja tunteisiimme
rakkautta ja myötätuntoa tänä Auringon ja lämmön aikana.
Tuokoon Pohjoisen Maa mieliimme vakautta, viisautta ja suokoon
meille runsauttaan kun sadonkorjuun aika koittaa.
Ympärillämme korkeat puut,
yllämme kirkas taivas,
allamme viileä maa,
olemme yhtä kaikkien niiden kanssa.
- Valoru-
( Tämän olen suomentanut ja muokannut
sopivaksi Juhannus-riittiämme varten, saattoipa sinne lipsahtaa jotain
omianikin....)
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Kesä
Ei tarvetta sanoille, ei selityksille. Aika lensi olkani yli, jäljelle jäi vain hiekkaa, vettä,,,
- Valoru-
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Maalailua
Kaivoin maalit ja pohjat esiin pitkästä aikaa. Kiva näitä on tehdä, ei siitä mihinkään pääse. Olo on heti iloisempi ja tyytyväisempi kun saa toteuttaa näitä kuva ajatuksiaan.
Kehykset ovat picasalla laitetut, oikeassa canvas taulussa 40x40 niitä ei ole.
Ihana ilma ulkona, vihdoin tuntuu että taitaa se kevät tulla kuitenkin.
En ymmärrä sanaakaan tästä mutta,,, ihana tunnelma, rytmi ja kurkkulaulu!
Aurinkoisia päiviä - Valoru-
Kehykset ovat picasalla laitetut, oikeassa canvas taulussa 40x40 niitä ei ole.
Ihana ilma ulkona, vihdoin tuntuu että taitaa se kevät tulla kuitenkin.
En ymmärrä sanaakaan tästä mutta,,, ihana tunnelma, rytmi ja kurkkulaulu!
Aurinkoisia päiviä - Valoru-
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Kiitos kaikille - olette aarteita!
Vietin ihanaa aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Loistimme varmasti yhdessä niin, että kevätkin sai vauhtia purjeisiinsa. Mahtava voimaviikko!
-Valoru-
-Valoru-
maanantai 25. helmikuuta 2013
Vanhenemista ja ikääntymisriitin suunnittelua
Jep! Minustakin on tulossa viisas :) vanha nainen. Vuodet ovat vilistäneet ohi ja jälleen on edessä tasaluku.
Olen miettinyt tapaa viettää tätä merkkipäivää, se tavanomainen "synttäri meininki" ei tunnu nappaavan.
Ajattelin pötkiä metsikköön, pois jonnekkin luonnonrauhaan. Haluan ympärilleni rakkaimmat ihmiset.
Haluan rauhaa ja leppoista oleilua. Aitoa naurua ja ilon jakamista. Haluan syvyyttä, haluan kuunnella mitä vanheneminen minussa herättää, miltä se tuntuu? Haluan tietää sen.
Olen miettinyt tapaa viettää tätä merkkipäivää, se tavanomainen "synttäri meininki" ei tunnu nappaavan.
Ajattelin pötkiä metsikköön, pois jonnekkin luonnonrauhaan. Haluan ympärilleni rakkaimmat ihmiset.
Haluan rauhaa ja leppoista oleilua. Aitoa naurua ja ilon jakamista. Haluan syvyyttä, haluan kuunnella mitä vanheneminen minussa herättää, miltä se tuntuu? Haluan tietää sen.
Haluan istua sisarieni kanssa piiriin ja kysyä, miltä se heistä tuntui, mitä muutoksia he ovat huomanneet, mitä oppineet. Onko elämä yhtä täyttä sen jälkeenkin, kun on astunut ajan portista vääjäämättä kohti vanhuutta?
Olen pohtinut paljon, tunnustellut ja makustellut uutta tulevaa ikääni. Olen askarrellut ajan portin juhliini, sekä itselleni ja sisarilleni viisaaksi naiseksi kruunaus seppeleet. Olen miettinyt mitä haluan kertoa ajatuksistani, mitä haluan jakaa, mihin huomioni suunnata. Sovitan seppelettä päähäni ja katson peiliin. Sieltä katsoo takaisin nainen, äiti ja isoäiti. Olen saanut hopeat hiuksiini ja ryppyjä kasvoihini. Elämä on tuonut hyviä ja huonoja kokemuksia. Iloja, suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia. Vähenevän kuun sirppi koriste seppeleessä onkin peilikuvassa kasvava - neito, huomaan hymyillen.
Pieni heijastus peilissä, häivähdys, välähdys menneestä, jokin pieni laulu, jotakin iäti minussa olevaa.
- Valoru -
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Valoa - ihanaa!
Canvas 40x40 akryylit
Eilen kävin tutkimassa mitä luonnossa näkyy. Kultapallon kuivuneet lehdet näyttivät nukkuvilta lepakoilta. Toivottavasti kevät herättää nekin lentoon. Oksilla ja neulasilla näkyi jo kauniita jäähelmiä. Uudet omenapuun taimet odottavat suojassa tulevaa kevättä.
Kun kevät tästä vielä etenee, ehkä teenkin näin:
- Valoru-
tiistai 1. tammikuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)