Tänään - herätessäni ,vähenevän kuun kaunis sirppi katsoi minuun ikkunasta. Katselimme toisiamme kauan, kunnes taivaanrannasta alkoivat nousta auringon säteet. Taivas oli kirkas, puut kauniin talvisia kuurassaan. Mutta jokin oli muuttunut, ilmassa leijui toiveikas aavistus. Tunsin ensimmäisen kerran aikoihin todella valon lisääntyneen. Taisin herätä pitkästä ja pimeästä talviunesta, ja ihmettelen sitä tässä nyt hieman kohmeisena ja unisena.
Eilen kävin tutkimassa mitä luonnossa näkyy. Kultapallon kuivuneet lehdet näyttivät nukkuvilta lepakoilta. Toivottavasti kevät herättää nekin lentoon. Oksilla ja neulasilla näkyi jo kauniita jäähelmiä. Uudet omenapuun taimet odottavat suojassa tulevaa kevättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti