Tästä olen onnellinen

Olen onnellinen, että olen saanut aikaan pieniä muutoksia elämässäni. Olen kokenut onnea viedessäni maito ja mehupurkkeja keräykseen. Ne pitää muistaa ottaa mukaan kauppaan mennessä,  näin maaseudulla asuessa.
Kompostin kääntelykin on onnistunut, eikä ole loppujenlopuksi niin kovin salatieteistä miltä ensin tuntui.

Kasvihuoneessa onnistuin kasvattamaan yrttejä, tomaatteja ja kurkkuja. Tomaattisato ei ollut päätä huimaava, mutta innosti yrittämään edelleen. Kurkkuja tuli ihan mukavasti. Auringonkukatkin kukkivat lopulta, enkä masentunut hieman hassuista porkkanoista. Permakulttuurillinen lähestymistapa on oppimisen alla.

Olen panostanut kotimaiseen luomuun, aina pystyessäni. Olen myös päässyt hyvin eroon ostan/palkitsen itseäni/pahaanoloon asiasta. Saan enemmän iloa luonnossa olosta, rauhoittumisesta ja pienistä asioista.
Olen pohtinut paljon sitä mitä arvostan, miten voisin olla ja elää että lisäisin vain ottamisen sijasta.

Oman totuuteni etsiminen on myöskin ollut iloa tuottavaa, vaikka aina se ei ensin siltä tunnu. Kaiken järjen vastaisesti olen vähennellyt palkkatyöni osuutta, vaikka ajat ovat huonot ja kaikkea tätä...Yritän tulla toimeen vähemmällä ja nyt joku muukin saa edes hetken työtä, jota ehkä kipeästi tarvitsee. Oma tyyneyteni ja jaksamiseni tässä elämänvaiheessa tarvitsee nyt tämän. Aikaa olla, ymmärtää ja nähdä.

Olen iloinen siitä että  kun tuntuu surulliselle tai epävarmalle, voin astella luontoon. Kauniisti lupaa kysyen voin poimia heiniä, lehtiä, marjoja, kieputtaa niistä seppeleen ja asettaa sen ovelleni. Samalla huomaten että oloni on jälleen ehjä ja tyyni. Millään rahalla, tavaralla, tittelillä tai kilpailulla ei ole moista taika vaikutusta.

Olen onnellinen - hetkestä - kerrallaan.

Valoru