Kaukana taivaalla vilkuttavat tähdet kirkkaina ja kutsuvina.
Unen lailla sulaudun hengitykseeni, noin vain kasvatan suomut ja siivet.
Kevyesti jalkani irtoavat maasta, nousen ilmaan ja lentelen halki taivaiden sinen.
Tavoitan vihdoin tähden ja istahdan sen säteelle lepäämään.
Siinä katselen, miten avaruus äärettömänä ja salaperäisenä kaartuu maan ylle.
Toiveikkaana kurkin toisiin tähtiin, näkyisikö muita, lohikäärmeitä tai lepakoita?
Jännittyneenä ja innoissani hönkäisen --oi!--Niin tietenkin, tulisen kaaren ilmaan.
Kipunat lentävät sinne tänne, pyörien ja sähisten, kunnes muuttuvat kirkkaiksi palloiksi.
Hämmästyneenä totean, ahaa - noin siis tähdet syntyvät! Hymyilen ja tiedän etten ole yksin.
Mystinen hetki, etäiset tähdet kiehtovat...upea kirjoitus ja kuva. Kaunista sunnuntai-illan jatkoa sinulle :)
VastaaPoistaKaunis kirjoitus, elin joka hetken mukanasi.
VastaaPoistaAurinkoista viikkoa sinulle!
Sari ja Manteli kiitos kommenteista, tähdet tosiaankin vilkuttelivat tässä eräänä iltana kun niitä katselin.
VastaaPoistaTähtitaivasta on kiehtova tutkia ja katsella. Pohjosessa on kuulemma ollut taas upeita revontulijakin.
VastaaPoistaKaarnikka, revontulia pääsee harvemmin ihailemaan. Muistan edelleen, miten mystisen kauniilta ne näyttivät, kun lapsena näin oikein vihreänä ja turkoosina loimuavat tulet.
VastaaPoista