Aika

Kuu kurkistelee ikkunastani, sen kaunis hohtava sirppi on taasen kasvanut puolikuuksi. Miten nopeaan hetki vierähtää seuraavaan. En silti halua murehtia ajan lentoa, aion nautiskella elämiseni/olemiseni hetkistä.

Hetkistä  myös juhlien välissä, arjesta ja tunnelmista. Hetkistä jotka muovaavat todellisuuttamme seuraaviin kokemuksiin, seuraaviin tuleviin aikoihin.

 Pimeästä syntyy jälleen uusi valo, sen tiedostaminen tekee talven läpikäymisen helpommaksi. Pimeällä ja levolla on aikansa kuten valolla ja lämmölläkin. Väsyttämisellä on hyviäkin puolia, miten muuten ymmärtäisin pysähtyä ihailemaan kynttilän kaunista hehkua tai kuuraisia heiniä?

                                   Läsnäolevia hetkiä               -Valoru-