Kasvimaa ja kasvihuone ovat tuottaneet herkkuja senverran, että ensivuonna haluan kokea samaa onnistumisen riemua. Kasvien kasvamista seuratessa voi itsekkin "maadoittua" ja kouriintuntuvasti ymmärtää kasvun ja ravinnon ihme. Sitäpaitsi voisin melkein väittää, että porkkanani rakastavat minua, omalla suloisella töpökasvuisella tavallaan.
Sisälläni asustaa myös levottomuus, joku asia pyrkii pintaan hakee tietä ja tiedostamistani. Tempoilen haluni kanssa löytää samoin ajattelevia ihmisiä ja toisaalta tarpeestani juosta yksin niin pitkälle metsään ettei yksikään puhelin, auto tai koneen hurina sinne kuulu. Puhumattakkaan ihmisistä jotka vaativat, lannistavat, typistävät ja ahtavat omiin muotteihinsa. Ihmisistä jotka kertovat ettei tuommoinen idealistinen" hippi-rakastakaa toisianne-jakakaa tasan-ajattelu" vaan toimi.
Tiedän, kaikki on kiinni itsestäni. Joskus väsyn tähän vatvomiseeni ja päätän etten ajattele yhtään mitään. Välillä ajattelemattomuus (ha haa :), mielenkiintoinen sana )sujuu hyvin, mutta eipä aikaakaan kun jo päässä surraa kaamea soppa. Sitten lyön itseäni (kuvaannollisesti...useimmiten) korville ja kaakatan että ymmärrä nyt pahvi, kun sulla ei ole mitään hätää, mietis nyt niitä joilla on oikeesti HÄTÄ, nälkä, jano, sota, sairaus tai riisto. Ristiriitaa on paha kestää, välillä tuntee voimattomuutta, välillä raivoa ihmisten välinpitämättömyydestä ja ahneudesta. Sitten pohdit itseäsi tässä kuviossa, miten paljon itse aiheutan toimillani ja valinnoillani tuskaa, hätää ja riistoa.
Keksisipä sen keinon tässä maailmassa jolla voisi jakaa kaikille onnea ja turvaa tasan.
Hetket, jolloin voi koko aisteillaan nauttia olostaan, hetket jollaisista pienet kollaasinikin kertovat.
Positiivista, mutta tiedostavaa syksyä kaikille, Muiskis!
-Valoru-
Haikeutta menneeseen kesään tunnen minäkin, kun katselen värikkäitä kollaasejasi, ovat niin kauniita, rakkaudella tehtyjä.
VastaaPoistaEn usko, että vääryys tästä maailmasta loppuu koskaan, ihminen on ahne luonnostaan eikä helpolla jaa omastaan. Joillakin on niin paljon, silti he ovat tyytymättömiä ja hamuavat lisää. Joillakin on vähän, mutta useimmiten he ovat paljon onnellisempia, rakkautta voi antaa ja saada ilmaiseksi.
Mielikuvitusmaailmassani ei ole valtionrajoja, kaikki puhuvat samaa kieltä ja kaikilla on ruokaa, asunto, vaatteet. Hädässäolevaa autetaan, tunnetaan lähimmäisenrakkautta,
ollaan tasa-arvoisia.
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
Niin täyteläisen kauniit kollaasit, ne ovat täynnä ihania hetkiä, väriä ja tuoksuja. Kaikkea tuota ihanuutta jota meidän tulisi suojella. Tämä nykyinen maailman meno saa niskavillat pystyyn ja ahdistusta pukkaa. Voimattomuus ja paha olo tulevat, kun suurille vääryyksille ei voi pieni ihminen paljoa tehdä. Omalta osaltaan voi kuitenkin tehdä valintoja, jotka eivät tuhoa luontoa, eivätkä aiheuta riistoa ja tuskaa. Halaukset siskolle :)
VastaaPoistaNiin ihania, mahtavia, värikylläisiä, huumaavia, sisällemeneviä kuvakokonaisuuksia!
VastaaPoistaAjatuksia, hienoja, samanlaisia siis kuin mulla... :)
Oikein ihanaa syksynjatkoa Sinulle! Muista suhtautua rakastaen myös itseesi...
Piristävän värikkäitä kollaaseja. Kasvikollaasin sanoin "Miksi pitää olla niin tiedostava ihminen, kun tyhjäpäänä olisi helpompi elää vaan..." Toisten osana on olla se maailman omatunto ja jonkun on tapeltava vastaan tätä järjetöntä kulutushysteriaa. Meidän tehtävänä on istuttaa uudenlainen elämänkatsomus tuleville sukupolville. Isoäidin rooli on tässä haastava ja antoisa.
VastaaPoistaNautitaan syksyn värikylläisyydestä, kynttilän valosta pimeydessä ja taivaan tähdistä!
Kauniita kuvia :). Niin kovin samoja ajatuksia kuin mitä itsekkin vatvon.
VastaaPoistaManteli, kiitos kommentista. Toivotaan että maailma kuitenkin paratuisi, edes hippusen kerrallaan.
VastaaPoistaValokki, niinhän se on. Valintoja tehdäkseen tarvitsee tietoa, tietoa ja tietoa !!
Kiki, mukavaa jos kuvat ja ajatukset antoivat jotain. Kovasti yritän opetella itseäni puhuttelemaan ymmärtäen.
Tuikku, tosi on tuokin, joskus olis helpompi olla ajattelematta ja vaan porskuttaa. Luulen että Isoäideillä, äideillä, vaimoilla ja ylipäätään naisilla on tärkeä rooli tässä ajassa jossa elämme.
Tanja, kiitos, hyvä jos kuvista oli iloa. On lohduttavaa tietää, että näitä ajatuksia vatvoo muutkin etten vain minä, ehkä siitä syntyy tekoja jotka vaikuttavat.