maanantai 21. kesäkuuta 2010

Elämänkatsomuksellista uskoa

Mikä on mielestäni hyvää elämänkatsomusta? Vaikka eläisi millä kolkalla tätä palloa, olisi syntynyt mihin rotuun tai kansallisuuteen tahansa, on muutamia asioita jotka pätevät kaikkilla. Rehellisyys on hyvä kriteeri, teeskentelemättömyys ja aitous. Uskolla ei saisi alistaa, tai aiheuttaa kärsimystä muille ihmisille, eläimille tai luonnolle. Sen tehtävä ei pitäisi olla vallan tai mammonan keruu.
Ihmisen arvostukseen ei pitäisi vaikuttaa sukupuoli, ikä, rotu tai asema yhteiskunnassa.


Hyvä elämänkatsomus pitää mielestäni sisällään rakastamisen ja kunnioittamisen , jokaisen ihmisen, eläimen, ötökän, korren ja kaarnan. Meillä kaikilla on sama oikeus olla täällä, elää kasvaa ja kuolla. Me itse päätämme siitä, miten kohtelemme ihmisiä,eläimiä tai luontoa ympärillämme. Me päätämme onko elämänkatsomuksemme vain pieni kapea putki, joka hyväksyy vain omaan etuun ja yleisesti hyväksyttyhin normeihin perustuvat opit.
Onko mielemme pienisieluinen dogmisti joka pelosta tutisten torjuu kaiken, ottamatta selvää ja yrittämättä ymmärtää. 


Hyvää elämänkatomusta kohti kasvaen, iloiten ja rakastaen, kaikkine karvoineen Valoru.

3 kommenttia:

  1. Tästäkin olen samaa mieltä kanssasi, kuten tiedät olen pohtinut asiaa, monelta eri kantilta katsellen. Rakkaus kaikkea kohtaan, rehellisyys ja kunnioitus. Niiden varaan kun perustaa uskonsa, niin on aika lähellä oikeaa.

    VastaaPoista
  2. Tuohon edelliseen vielä, sanan usko korvaisin elämäntavalla, tavalla toimia ja ajatella. Jos rakastaa ja kunnioittaa kaikkea elollista, sekä on rehelinen itselleen ja muille, niin on "hyvälle" hyvä alusta kasvaa.

    VastaaPoista
  3. Kyllä, itsekkin koen nämä asiat enempi elämäntavaksi tai juuri elämänkatsomukseksi. Sana usko, on jo niin valmiiksi marinoitu...mutta jos se jollekkin on oikeaa, aitoa ja antaa iloa ja elämänsisältöä on se mielestäni ok. Lopultahan juuri se hyvän kasvu on tässä tärkeää.

    VastaaPoista