Eräänä vuonna, oli marjasato metsässä niukka. Iso-mummi, joka on kova marjastamaan, kulki mättäältä toiselle etsien jotta saisi astiansa täyteen. Katsellessaan, huomasi edessään mättäällä kanervien kovasti heiluvan ja huiskuvan. Uteliaana, hän kurkkasi, mikä kanervia heilutteli ja näki komean sammakkon loikkivan eteenpäin. Iso-mummi hymyili ja kurillaan kysyi: "Anteeksi, sopisiko kysyä?" Sammakko pysähtyi ja katseli mummia. "Kun te olette tämän metsikön vakituinen asukki, niin voisitteko neuvoa, missähän olisivat ne marjaiset mättäät?" Sammakko näytti miettivän, ja mummin ihmeeksi,alkoi eturäpylällään viittoilla, kuin suuntaa näyttäen.
Oi kiitos, sanoi Iso-mummi ja alkoi astella osoitettuun suuntaan. Käveltyään vain kymmenkunta askelta, hän näki edessään marjoja täynnä olevat mättäät. Oi ihmettä! Iso-mummi oli varma, että metsänhaltija oli häntä opastanut. Nyt oli niukasta sadosta huolimatta makoisa marja-aarre kotiinviemisiksi.
Pienillä metsän asukeilla voikin olla taika taskussaan.
Muistetaanpa aina kiittää :)
Tämä sammakko tarina on ihastuttava ja vielä ihan tosi!
VastaaPoista