lauantai 20. marraskuuta 2010

Hidastunut aika - leijailevat sanat

Siltä minusta tuntuu, että aika hidastuu, kun elämä heittää eteemme haasteen josta emme voi kieltäytyä. Minuutit, tunnit, päivät ja viikot sulautuvat pötköön joka on vain elettävä läpi. Alussa kuormittuneet aistit harovat ja huomaavat kaiken, mutta kummalla tavalla. Näet kuin hidastettuna vesipisaran putoavan orvokinlehdille tai lumihiutaleen leijailevan hitaasti alas.  Se on niin kaunista, muttei todella kosketa sinua, koska leijut nimettömässä ajattomassa tilassa, katselet sieltä kaikkea kuin muukalainen kuplastaan.


Kuulet linnunlaulut, sanat ja lauseet, muttet saa otetta niistä, ne jäävät ilmaan kaikumaan. Myöhemmin kaikki tiivistyy, kiertyy palloksi joka jää sisällesi, kukaan ei näe tai ymmärrä sitä. Kannat palloasi sisälläsi läpi surun ja pelon, hetkestä seuraavaan, askeleesta toiseen. Se on raskas ja välillä haluaisit melkein luovuttaa.


Toivon - jonain päivänä pallo murtuu tuhansiksi kirkkaiksi siruiksi. Vesipisarat, orvokinlehdet, linnunlaulut ja lumihiutaleet lentävät vapaiksi ja voimme todella tuntea, nähdä ja kuulla kaiken. Toivon - että hymy nousee hitaasti huulillesi, puhkeaa iloksi silmissäsi, aika nytkähtää liikkelle ja sinä olet siinä <3

Toivon - että jonain päivänä on nyt.

7 kommenttia:

  1. Niin kauniisti kerroit asiasi, häikäisevän kauniisti.

    VastaaPoista
  2. Marjaisa kiitos, kauneutta voi nähdä monella tapaa ja monenmoisissa asioissa, jopa niissä kipeissä.

    VastaaPoista
  3. Upeaa! kaunista, kuvailet hyvin olotilaa jota minä tunnen myös eläväni.

    VastaaPoista
  4. Kaunista ja herkkää luettavaa, joskus tosiaan tuntuu, kuin katselisi kaikkea jostain kauempaa eikä saa otetta oikein mistään. Sinä osaat nämä tuntemukset niin hienosti pukea sanoiksi kauniiden kuvien kera.

    VastaaPoista
  5. Kiitos sanoistasi Valorun. Kipeimpiä ovat rikkovat asiat kuitenkin, ei kuuolema, suru, sairaus,eikö niin?

    VastaaPoista
  6. Koskettava ja upea kirjoitus! Voin ymmärtää tuon monella tavalla, mutta juuri nyt sanasi sopivat erittäin hyvin prosessiini, jota olen käynyt läpi viime aikoina. Uusi aika on nytkähtänyt liikkeelle :)

    VastaaPoista
  7. Valokki kiitos, täällähän me kaikki rämmiskellään omaa savottaamme kukin, mutta yhdessä tsempaten on kaikilla ehkä hetken helpompaa :)


    Manteli, kiitos. Elämä ottaa joskus "niskalenkkiä", mutta kai se on sellaiseksi tarkoitettukkin. Ehkä se muokkaa ja opettaa meitä sillätavoin.

    Marjaisa,totta kaikenmoista voi kestää ja käydä läpi jos on läheisyyttä, rakkautta ja välittämistä antamassa voimaa ja tukea.

    Ruska kiitos ja mukavaa että tulit tännekkin kurkkimaan. Hyvä jos tekstistä voi jokainen löytää jotakin itselle merkityksellistä, niin sen yritin muotoilla. Omat tunteet ja kokemukset vain joskus tuppaantuvat liiankin kanssa kirjoituksen sekaan, tunteellinen siili kun olen.

    VastaaPoista