sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Puuhastelua

Vaikka kuinka huuputtaa menemään, tai ainakin yrittää ;) niin meinaa tulla kiirus. Itseään saa tuostakin käskyttää joko tekemään jo, tai suosista luovuttaa. Kaikesta huolimatta, aamu oli kauniin sininen ja pakkasenpenikoita täynnä. Kierrätys-ruokinta-jutulla oli kova vilinä.


Keittiön ikkunasta oli hauska seurata noiden touhuja. Yritin laskea montako niitä vilisti pihassa, ja pääsin 6 kappaleeseen, melkoista menoa.


Laittelin hellaan puita, ja aloin askartaa tällekkin joululle jouluhalkoja.



Oli oikein mukavaa puuhastella lämpimässä tuvassa, puiden ritistessä hellassa. Ihme etten liimannut ahkeraa avustajaani Tuiskua kiinni johonkin, koska häntä niin kiinnosti tämä askartelu.



Reipasta viikon alkua! 
Pankaa paljon villasukkia, ettei jalkuimet jäädy!





9 kommenttia:

  1. Mainio ruokakuppi oravilla, ripustuskahvakin valmiina:) Eilen huomasin lintulaudalla neljä oravaa, kaksi oli tullut lisää jostakin.
    Jouluhalkosi ovat kauniita, en ole ennen nähnytkään, hyvä idea.
    Viimeinen kuvasi on lämpöä ja joulun odotusta täynnä♥

    VastaaPoista
  2. Hihii!! ihanat kuvat potalla kävijöistä. Oi jokavuotiset ihanat jouluhalkosi. Joista me sisaretkin olemme aina päässeet nauttimaan, näyttävät jälleen runsailta ja kauniilta :) Iloista viikkoa sisko ja lämmin halaus.

    VastaaPoista
  3. Oi, kuinka ihania kuvia!
    Näissä sitä tunnelmaa on...

    VastaaPoista
  4. Ihanan jouluinen tunnelma. Alin kuva on parempi joulukortti, kuin monet valmiit kaupassa.

    VastaaPoista
  5. Manteli, ruokintakausi pääsi vähän yllättämään ja äkillä kaivelimme kaikenlaisia vanhoja koreja sun muita päkknöitä joista oisi voinut tehdä pähkinäautomaatin, tuo sitten jäi käteen ja seinään. Olen väsäillyt jouluhalkoja jo useana vuonna, sillä on pitkät perinteet olemassa.

    Valokki, juu täällä ollaan ihan liimassa, tukka täynnä kaikkea..kaarnaa, tammenlehtiä sun muuta luonnonmateriaalia :)

    Kiki, kiitos kommentista ja tervetuloa. Olen tämmöinen tunnelmoija, pidän kaikesta aidosta(tulesta, kynttilöistä, porokahveesta, maasta ja metsästä )ja perinteikkäästäkin.

    Tuikku meillähän siis on,,paikotellen tunnelmaista ja paikotellen ei niinkään :)Mutta tämä on koti ja täällä saa olla puuryönää lattialla sulassa sovussa eripari sukkien ja kissinkarvojen kanssa, kirjapinoista puhumattakkaan..

    VastaaPoista
  6. Manteli, päkknöitä = päkkänöitä, elikkäs kippoja astioita..soromet tuppaa töppäilee..sori.

    VastaaPoista
  7. Jouluhalko, ovatpa ne kauniita. Muistanhan niitä jostakin kaukaa lapsuudesta. Kynttilöille porattu reiät, tai sitten vain koristeita. Ei ole se perinne kulkeutunut kivikerrostaloon. Mutta voisi se nyt näiden kuviesi innoittamana palata; Syksyllä halot varataan ja tarpeet kasataan, Jouluna halko koristaa pöytää. Talven kuivuttuaan halko silputaan pieniksi tikuiksi ja viedään veneelle kuivumaan. Syyskuussa sillä sytytetään kauden viimeinen rantanuotio.
    Ja sitten noudetaan taas uusi halko...
    Mutta ei onnistuisi minulta noin hieno koristelu; ajatusta ja sydäntä se kysyy.
    Upeita kuvia Sinulla siinä on.

    VastaaPoista
  8. Heikki, kiitos. Halkoihini koetan asetella aina symbolisia( esim. hedelmällisyys,hyvinvointi sekä auringonvalo) asioita, joita olen keräillyt kuivannut ja vähäsen ostanutkin (narut, pähkinät). Meillä halko päätyy takkaan vuoden vaihtuessa ja se sytytetään edellisen vuoden halosta säästetyllä palalla. Talvipäivänseisaus olisi ehkä oikeampi aika polttaa tuo, mutta tämmöinen riitti meille syntyi :)

    VastaaPoista
  9. Tosi ihania kuvia pörröhännistä. Jouluhalot ovat minulle melko uusi asia, vaikka onkin kansanperinnettä. Taitaa vain meidän halko siirtyä ensi jouluun, kun tulin vasta nyt sitä ajatelleeksi.
    Hieno aloitus kuvakin sinulla. Mukavaa joulun jatkoa toivoo Seijamarjatta ja Martti.

    VastaaPoista