Olen myöskin tuijotellut uutukaisen kompostorin reunan yli silmät ihastuksesta ymmyrkäisinä "mieeeleenkiintoista"! Jee, tuosta tulee multaa !---toivottavasti.
Aamut ja illat ovat ihania, valo niin kaunista. Linnut laulavat ja tikka päristelee. Valkohäntäkauriit ovat loikkineet pihpiirissä ja olen sinkoillut niiden perässä kameroineni, mutta onnistunut saamaan vain sumuisia kuvia...ja kun pitäisi liikkua niin varovasti ja hiljaa , arkoja kun ovat. Toivottavasti ne eivät popsi kasvimaatani puhtaaksi...O_O,,,siis kun ja jos sieltä jotain kasvaa.
Valoisia päiviä <3
Tämä Multahurmio laittaa nyt itsensä lepäämään, että jaksaa taas kuokkia :)
Valkohäntä peurat siskoseni ja taatusti syövät suihinsa vihreet sitä mukaa kun ne nousee. Siis aita juttuja suunnittelemaan. Kevät on ihanaa aikaa.
VastaaPoistaMukava tunne, kun saa jotain valmiiksi ja vielä mukavampaa, kun ensimmäiset versot nostavat päänsä mullasta.
VastaaPoistaKaunis kollaasi ja ihana pisarakuva. Aurinkoista viikonloppua sinulle!
Jestas, no ni. Eikös tulekkin niin hyvä olo tuosta pihalla kuopimisesta, siitä tulee ihan "tauti". Vähän väliä pitää jotain multakokkaretta olla liikuttelemassa johonkin suuntaan. Oi kun saisikin kuvan peurasta.
VastaaPoistaMahtavaa, että oot saanut tommosen ihanan möyrimispaikan. Upea kuva tuo viimonen... Halituksia ihan hirmuusti isosiskolta...
VastaaPoistaVoi, juku! Meillä on selvästi aivan samat jutut meneillään. Olen aivan mykistynyt kasvun ihmettä katsellessani. Juttelenkin pienille vihreille kasvin aluille, aivan kuin ne jotain ymmärtäisivät... Laiton ulos jo kasvamaan salviaa, persiljaa, basilikaa ja arat tomaatin taimet laitoin "köyhännaisen kasvihuoneeseen" seinustalle lasin alle kasvamaan. Aivan ihastuttavia kuvia sinulla. Itse en ole kerinnyt kuvailemaan ja se harmittaa.
VastaaPoistaSeijamarjatta, en nyt ole varma, mutta valkohäntäpeuran nimi joko muutettiin, tai ehdotettiin muutettavaksi valkohäntäkauriiksi, koska elikko on kaitekin kauris lajimääritykseltään. Näin olen ymmärtänyt, vaan en osaa sanoa olenko metsäs eli ojas tämän tiedon kanssa. Kevät on siis niin ihanaa, että väliin tekee mieli kiljasta!
VastaaPoistaManteli, olen tässä lohdutellut itseeni että jos mikään ei kasva, on ainakin ollut hauskaa tonkia mullassa ja virheistä oppii. Odotan silti innolla josko rupee vihertämään, kunhan nyt lämpiäisi vain...
Valokki, juu tauti on..on se, ja pahenemaan päin. Suunnittelin jo että ajan auton tuohon mäen alle ja menen sinne kököttämään ja odottamaan kamerani kanssa..josko sieltä sais kuvia kauriista eli peurasta eli siitä jutusta joka puputtaa vihreää tuolla pihan perillä...
Kaarnikka, jep olen tyytyväinen kasvimaahani. Pisarat on tenhoavia, ei vaan osunu ihan teräväksi tuo, mutta aion vaania niitä lisää.. Kiitos haleista<3
TulentekijäTuikku, olen ollut huomaavinani myöskin, että samat asiat monia muitakin nappaa. Hyvä juttu, sillä tämä tämmöinen "maastoutuminen" on ihmiselle tarpeen ja terveellistä, henkisesti ja fyysisesti. Tottakai ne ymmärtää puhetta :), eläviä kun ovat. Oi, salviaa haluaisin kanssa, pitää vielä kurkata siemenhyllyköihin kaupassa. Toivotaan että vielä pääset kameroimaankin, onneksi vehreää kesää on vielä jäljellä.
Majatalo-blogissani olisi sinulle tunnustus ja haaste. Ole hyvä!
VastaaPoistaOi, kiitos Marjaisa, huomasin vasta nyt tämän :(. Kerkisinkin jo höpisemään nuo asiat itsestäni. Kävin lukaisemassa sinun vastauksesi tähän haasteeseen, kovin on samanhenkistä elämänkuvaa :)
VastaaPoista