Päivä elämää

Oleminen, se on joskus parasta. Katsominen, ja ymmärtäminen miten mukavaa elämä välillä on. Vaikka murehtimiset ja märehtimiset ovatkin aina takataskussa, voi joskus hetkeksi unohtaa ne sinne.

Onnea on kukkaniityt, puuhastelu pikkuruisessa kasvihuoneessa ja omasta kasvimaasta saadut salaatti ainekset.

Onnea on ihmiset ympärilläsi, vaikka välillä ollaankin eri mieltä ja mörköillään. Välillä katson samaan elämään niputettuja rakkaitani ja mietin, ehkä juuri meidän kaikkien pitikin  elää perheenä, oppiaksemme  jotain toisiltamme. Aina onnea ei voi löytää vaikka kuinka yrittäisi oppia ja ymmärtää. Se tuntuu epäreilulta, miksi toiset löytävät onnea ja toiset eivät. Vai onko siinäkin opetus, lähteä silloin kun tietää oppineensa ettei yhdet pienet hartiat voi kantaa kaikkea.

Seesteisiä päiviä, tyyneyttä elämäänne ja valintoihinne. Helteellä voi miettiä sinisiä ajatuksia ja jättää rehkimiset viileämpiin iltoihin. Uskoa siihen että elämä kantaa, vaikka pelottaa ja kaikki on epäselvää ja epävarmaa.

                                                   ---Valoru---Halauksin---