Mönkiminen talviunille unelmoimaan houkuttaa, mutta yritän pysyä reippaana. Sinnittelen aamulla tiibettiläiseni ja mietiskely hetkeni. Välillä tuntuu, että hyydyn seisaalleni, eikä mikään jaksa innostaa. Rutiinit yököttää, mutta mitään suurempaa inspiraatiota ei näytä olevan mihinkään luoviin juttuihinkaan.
Hellin mielessäni asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Yritän olla torumatta itseäni liikaa, sen sijaan yritän kannustaa itseäni, aina kun siihen on aihetta. Tietynlaista surumielisyyttä en osaa kokonaan eksyttää, eikä se ehkä ole tarpeenkaan. Yritän olla musertumatta asioihin, joita tässä maailmassa tapahtuu ja joita ei voi hetkessä parantaa.
Yritän tallustaa tietäni eteenpäin, vaikka välillä on vaikeaa nähdä minne on menossa. Onneksi en ole tässä yksin, voin aina puhua ihmisille jotka kuuntelevat. Onneksi on heitä, ihmisenkeleitä!
- Valoru-
- Valoru-
Tallustetaan "vieri vieressä" :) vaikka välimatkaa on jonkin verran. Halauksia siskolle :)
VastaaPoista