Yksinkertaisuuden Onni

Astelen hiljaista polkua rantaan, yöusva viipyy vielä järven pinnalla. Se tanssii tuulen kanssa, sävelin jotka voi kuulla kun keskittyy. Kevään kuulas sointi, täynnä elämää. Ensin on vain pieni ja arka soolo, mutta mitä korkeammalle taivaan kultainen kapelimestari nostaa kehränsä, sitä mahtavammin urut soivat. Istun laiturilla, kaikki sisimpäni kammarit avoinna. Annan sävelien lipua lävitseni, käydä pimeimpään kellariinikin, ytimeeni asti. Olen niin tyhjä--puhdistettu, olen niin täysi--ehjä. Katson järvenpinnan taivasta. Enkelipilvet, hattarahaltiat, niin liki aina luona.

Kuvan on ottanut sisareni Valokki 20.6-2009