sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Hihhulointia?!

Olen "hihhuloija", myönnän sen heti ja olen sitä ihan tietoisesti. Jep! Makaan kivet kupolini päällä  nuuhkien kukkien ja kasvien tuoksua varmana siitä että luonto parantaa. Katselen luontoa, kuin en konsaan saisi kylläkseni. Laulan puille, maille, mannuille. Erityisesti laulan vedelle kun lasken sitä lasiini "Kiitoooos vesiii kiitooosss! :)" Kumarran pääni kuusille, otsani painan kiven kylkeen. En etsi paniikissa paikkaani maailmassa, olen jo perillä, tässä--oppimassa ja oivaltamassa.



Luonto on viisas opettaja kaikella on paikkansa ja tarkoituksensa. Ainoa joka on kadottanut ikiaikaisen tietonsa ja myynyt sielunsa rahalle ja ahneudelle, on ihminen. Jostain ihmeen markkinamiesten utopiasta olemme temmanneet käsityksen, että voimme temmeltää täällä miten tahansa. Emme ymmärrä paikkaamme, saati pelisääntöjä olla osana tätä kaikkeutta jossa pieni pallomme pyörii. Se tekee minut surulliseksi, mutta ehkä ihminen oppii, tai evoluutio opettaa--jää nähtäväksi. Minun maailmani on tässä, kertokoon tämä siitä:

Päälläni Isä-taivas, joka antaa sateen. Aurinko ja kuu valaisevat sitä, tähdet loistavat siinä. Ne rytmittävät aikaa, kiertokulkua, elon kasvua, päivää ja yötä. Allani Äiti-maa, hoivaava, hedelmällinen ja nälkäni ruokkiva maa, kotini. Tämä kaikki pitää minut elossa ravitsee vatsani, mutta myös sieluni. Olen osa tätä kaikkea, sydämmeni kylläinen ja ymmärretty. Tässä---minä olen, kunnes aikani on---täksi minä tulen. Siinä välissä minulla on vapaus ja valinta, mutta myös vastuu.


Kilistetään malja elämälle, eletään se täydesti, mutta vastuullisesti :) Halit kaikille!

5 kommenttia:

  1. Täällä tämä toinen hihhuloija, vapaus, valinta ja vastuu, kyllä näin se on. Kilistetään elämälle ja rakkaalle maapallukallemme, sekä sen luonnolle! Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Niinhän ne Turmion Kätilötkin örisee että 'Kuka loi pahan, kuka keksi vallan ja rahan?' 8D

    "Oravannahat" vielä ymmärrän, mutta miksi kumartaa jollekkin paperilappuselle? Ei siitä saa kovin lämmintä palttoota eikä kolikoita voi syödä... Tai voi, mutta ravintoarvo onkin sitten toinen juttu. Siellä se sitten kolisee posliiniin toisesta päästä pihalle. Ah, mikä metafora.

    Ihmisen on pakko ennen pitkään kehittyä, evolvoitua ja oppia luopumaan sotimisistaan, huumeistaan sun muusta täysin tyhjänpäiväisestä paskanjauhannasta tai se jää oman "kehityksensä" jalkoihin. Melkein väänsin raivo-itku-potkua kun katsoin youtubesta ulos vuotaneen videotaltioinnin jostain tilaisuudesta jossa sitten puollettiin tai vastustettiin PAKOLLISTA KASVISRUOKAPÄIVÄÄ KOULUIHIN. Voi hyvä luoja mikä määrä turhaa suunsoittoa. Jotkut siellä sitten oikein toisiaan lyttäsivät suu vaahdossa. Todella kehittävää & esimerkillistä. AARGH, EIKÖ TEILLÄ OLE MITÄÄN TÄRKEÄMPÄÄ MIETITTÄVÄÄ JOSTA VÄÄNTÄÄ KÄTTÄ. Voi luoja, toistamiseen. :D Kuka tai mikä sitten lieneekin, se luoja nääs.

    Mutta jooh, menee vähän niinkos taas novellin puolelle tää mun kommentoimiseni. Kivoja uusia kuvia oot äippäseni näpsinyt! Tykkään etenki tuosta viimesestä. Hyvä kontrasti & värit.

    VastaaPoista
  3. Hyvää viikkoa Valokille! Kiitos kommentista!

    Yoruko-piperiinaiseni, kommenttisi on minulle erittäin kallis, kiitos siitä. Raivo-itku-potku on hyvä kuvaus olotilasta jonka tämä maailma välillä synnyttää. Mutta tässä me ollaan eikä muuta voida, paitsi tehdä omaltakohdaltamme oikeita valintoja ja iloita siitä mikä vielä on kaunista ja aitoa. Kiitos kuva-kehuista, oon niitten ottamises ihan noviisi, mutta joskus sattuu sellanenki laukaus että näyttää ihan kivalle.

    VastaaPoista
  4. hm Hihhuloija.... mielestäni kumpikaan teistä ei ole hihhuloija, vaan vastuullinen, luontoa, elämää, sen monimuotoisuutta, pieniä arvokkaita, ei itsestäänselviä asioita arvostava ja rakastava ihminen.
    Me ihmisethän elämme ja hengitämme, vain niin kauan, kun luontokin, tämä rakas palluramme pystyy "hengittämään".

    Luonto tulee mainiosti toimeen ilman meitä ihmisiä, vaan mepä emme pärjääkkään ilman sitä. Jos happi loppuu.... pieret... mites se menikään.

    Luonto hoitaa, se on ihan selvää, sitä kuunnellen ja kunnioittaen, rinnan eläen, sen rakkautta vastaan ottaen ja antaen, on selvitty ikiajat menneisyydessäkin.

    Tämänhetkinen elämäänmeno kuluttaa, likaa, rikkoo sen kallisarvoisia varoja ja voimia, omaksi hyväkseen, kertakäyttö-elämänsä extreme kokemuksiksi.

    ... tulipa vaikeasti sanotttua taas nuo asiat :)

    .. siis jos hihhulointi on sitä... niin tällä ilmoittautuu yksi mukaan :)

    Samaa mieltä riinuskapiinuskan kanssa tuosta kuvasta se on HIENO!

    VastaaPoista
  5. Kaarnikka,,niin kukas se nyt oli joka ei osannut muotoilla ?? Tuohan on niinsitte nappiin sanottu! Ja kiitos samalla kommentista, joka ei ollut yhtään vaikeasti sanottu.<3

    VastaaPoista