Haaveistaan ja elämästään oppiminen

Elämä on -- eikä sitä voi hallita, sitä sattuu ja tapahtuu sellaistakin mitä ei haluaisi. Onneksi omaa reagointiaan voi opetella hallitsemaan, sitä miten niitä vastoinkäymisiä käsittelee. Antaako niiden upota sielunsa syövereihin ja lannistuu. Se onkin todellinen taitolaji. Joskus pystyn jo ottamaan vastoinkäymiset eteeni "ystävänä", yritän ymmärtää mitä niistä voisi oppia. Joskus on kieriskeltävä vähän enemmän. Onneksi voin ihan itse päättää miten suurin askelin kykenen harppomaan tai hivuttautumaan lähemmäs sitä mihin haluan edetä.

Pelkoaan voi oppia hallitsemaan ottamalla pieniä askelia, ei tarvitse tehdä kazaam! hyppyjä. Ahdistusta toisaalla voi helpottaa antamalla hieman löysää narua itselleen. Kun rohkeus ja luottamus itseeni kasvaa voin taas ottaa askeleen lisää. Tarkkana pitää olla, ettei valahda takaisin vanhaan uraan, pyörimään vanhoissa ajatuskaavoissa.

Aina ei tiedä tarkalleen, miten sen haaveensa voisi toteuttaa. Itse yritän luottaa vaistooni, intuitiooni, siihen pieneen ääneen joka kertoo, jos vain kuuntelee. Ehkä matkanteko, oivallus ja itsensä pienikin voittaminen onkin koko jutun tarkoitus. Kaiken ei tarvitse olla suurta ja mahtavaa, pienikin on kaunista ja sillä on merkitystä. Ehkä emme saavuta juuri sitä, mitä lähdimme tavoittelemaan, vaan jotain paljon enemmän.

.

Rohkeaa matkantekoa tulevalle viikolle ja elämään yleensäkin. Valorukin nyörittää tässä saappaitaan ja aikoo hiiviskellä hitusen ettiipäi, nauttien samalla kevään tulosta ja pienistä elämän ihmeistä.