Nyt on vierasaitta melkein kunnossa, vähän sisustusta uupuu. Palkitsin itseni istumalla aitan oviaukossa, juomalla kahvia ja kuuntelemalla lintujen iltakonserttia. Mietin siinä hetken sinisiä ajatuksia, haaveillen ja haihatellen. Luonnossa kaikki on räjähtänyt kasvuun ja kukkasia nousee ja avautuu, niin että tekisi mieli pyytää niitä hieman himmailemaan, että ehtisin nähdä kaiken. Että ehtisin ymmärtää, haistaa ja maistaa koko kesän.
Kaiken kiireen keskelläkin, haluan huomata kauniin, ihmetellä ja ihastella. Haluan ne hetket, kun aikaa ei ole, on vain ikuisuus, tuuli kasvoillasi ja tietoisuus siitä että on juuri siinä missä pitääkin. Kiinni hetkessä, hosumatta minnekkään tai mitään, kokemassa puhdasta olemisen nautintoa.
Ei kadoteta itseämme kiireeseen, touhuun ja touhottamiseen. Olemisen nautinnosta kannattaa taistella <3
Voi pikkusiskua riepootellaan. Joskus tuntuu todella, että kellon viisarit vipottaa pikavauhdilla. Kaikki siuhuu viivana, eikä ehdi kuin tormata paikasta toiseen. Meillä se kiire hosotti niin, että käskin sen mennä kuusen-neulasia laskemaan, sielä se ny niitä ynnää. Istahdin sanoin "Rauhotu ihimine"
VastaaPoistaTaistellaan hetkistä olla. Rutishalaus
Samoja sanoja kun tuo pikku/iso-sisko tuossa yllä sanelee... täältä isolta siskolta. Yritän itsekkin taistella ettei se kiireenpyörre saa imaistua kitusiinsa. Nyt taitaa olla sellanen "buumi" liikkeellä...kesä tuli ihan heittämällä, tuomet, mustikat, lakat, omenapuut, luumupuut yms kukkivat sellaista vauhtia että perässä ei ehdi.... en muista pitkään aikaan että kaikki nuo yllämainitut on olleet yhtäaikaa ja niin runsaslukuisena kukassa. Tsepmmpiä ja pidetään pintamme halimuksista :)
VastaaPoista