Tunnen vastustamatonta halua tehdä jotain, ihan mitä vain. Hoilottaa, loilottaa, tanssia hyrränä pimenevässä illassa, kaste kylmänä varpaissa. Olo on jotenkin turta, haluan eroon tästä jähmeästä palttoosta, joka pitää minut paikoillaan, tukkii kaiken sen joka huutaa päästä ulos.
Vesi, tuli, taivas---rummutan, rummutan---kyynel vierähtää, pato murtuu, itken kunnes tyynnyn ja olen tyhjä--hetken ontto ja ääristäni kaikuva.
Jotenkin tunnistin oman olotilani näistä lauseistasi, kaunista kerrontaa.
VastaaPoistaIhan samantapaisissa tunnelmissa olen toisinaan itsekin...usein tuommoisen jälkeen ampaisen sitten tosi korkeuksiin, korkeammalle kuin koskaan aiemmin.
VastaaPoistaManteli, lohduttavaa tietää että muutkin tuntevat näin, kiitos kovasti kommentista.
VastaaPoistaSari, toisinaan tämä vain on melko kuluttavaa, jatkuva vuoristorata. Olen yrittänyt kovasti pitää yllä ja helliä sitä hyvää oloa ja tyyntä mieltä edes vähän pidempiä jaksoja. Kiitos kannustavasta kommentista, tähyilen tässä jo odottavana korkeuksiin :)
Sitä on nyt ilmastossa, alavireisyyttä. Onneksi välillä voi "lepäillä" onnen ja ilon tyvenissä poukamissa. Kunnes taasen menee uppeluksiin pahaan oloon. Halauksia, hyvää mieltä, lähettää sisko :)
VastaaPoistaPs. ihanat kuvat!
VastaaPoista