Uusi mahdollisuus

Maa on vihdoin valkoinen, valon lisääntyminen alkaa olla aistittavissa. Pieniä vilahduksia, jotain jota on vaikea pukea sanoiksi, värinää, virtausta pinnan alla. Pikku pakkanen rapsakoittaa ilmaa, vedän sitä keuhkot pullolleen ja tunnen miten se pirskahtelee sisälläni. Pimeys roikkuu vielä toisessa hihassani, mutta tiedän pyristeleväni siitä irti vähitellen. Vuodenpyörä pyörähtää kohti kevättä, valoa ja kasvua.

Oloni on melko levollinen, vaikka edessäni onkin haasteita, vuoria joiden yli on kavuttava, soita joiden läpi on rämmittävä. Kaikki on kasvamistani varten, kaikella on jokin opetus annettavanaan. On itsestäni kiinni, miten niitä käsittelen, miten mieleni asetan. Se jos jokin vaatii tahdonvoimaa, mutta luotan, että sitä tarvittaessa löytyy. Olemme melko mahtavia olentoja, kun niin tahdomme.

Maailmankaikkeus lähettää meille tukeaan ja apuaan, kun vain osaamme kuunnella. Eräänä aamuna töihin ajaessani laitoin autoradion soimaan. Ilma oli sakeanaan räntää, tuuli vaaka tasoon ja näkyvyys oli huono. Olin ärtynyt ja jännittynyt, kiirekkin tässä tulisi. Tajuntani nappasi yhtä äkkiä radiosta kuuluvan laulun :

Kuunnellessani sanoja hymy nousi huulilleni ja lopulta jo hihitin. Mihinkäs ihmeeseen tässä nyt kiire on? Loppumatka menikin rattoisasti ja päiväni töissä alkoi aivan ajallaan.

Kannustavia uusia tuulia kaikille.

- Valoru -