sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Isoäiti Vesi

Minä kuuntelen Isoäiti - kerro hiljaisuuden viisaus, rauha ja lepo.
Minä kuuntelen, sydämmelläni.

 Elämän aalloilla, kuun alla, 
puun lehdet kuiskivat sanojasi vienoon tuuleen.

Poimin vedestä hopeisten hiustesi kimallusta.
Niin kaunis olet, niin viisas.

Minä kiitän Isoäiti.


Isoäiti halusi kuvaksi sudistani . Maalasin hänet akryyleilla canvas-pohjalle.

- Valoru-

10 kommenttia:

  1. Ensin jäin ihailemaan uutta hienoa banneriasi. Mikä hehku!
    Sitten lumouduin runostasi. Luin monta kertaa ja imin rauhaa mukaani.
    Kuvasi välittää isoäidin viisauden :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uuna. Tein tekohärveleistä, naavasta ja viinimarjapensaan juurista ovikranssin kevääksi. Otin siitä sitten ohimennessäni kuvan josta muokkasin tuon bannerin. Kuva tupsahti ensin, siihen kirjoitin runelluksen jälkeenpäin.

      Hyvä että rauhaa tuli mukaasi :)

      Poista
  2. Valoru: Sinulle on haaste ja tunnustus blogissani, käyhän katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvenkeiju, kävin katsomassa blogissasi,,voisin samantien kopioida sinun 7 randomia kohtaasi,,samoin ajattelen. Nyt ei vain pysty keskittymään näihin haasteisiin, niin paljon surraa nupissa.. Halitus!

      Poista
  3. Jos osaisin, Valoru,
    minä kirjoittaisin kauniin sonaatin
    ihanan luomuksesi kunniaksi.
    Kun en osaa,
    vain lähes mykkänä ihailen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiki lämpimistä sanoistasi. On ihanaa, jos voi koskettaa, edes yhtä sydäntä kuvallaan. Silloin se on jo tehtävänsä tehnyt.

      Sinun pohdintasi blogissasi ovat paljon sonaatteja kauniinpia, luen niitä aina silmät levällään O¤O

      Poista
  4. Hyvä sisko! tiesin, että olet mestari näissä jutuissa. Sen verran olen piirustuksiasi ja juttujasi katsellut. Olen niin iloinen, että olet saanut maalausvireen käyntiin. Siitä vaan maalaamaan ne 8 muutakin luonnosta, samaan syssyyn. Lomakin alkaa pian, pidä vire yllä. Runo aivan ihana, ihan vesi kihahti silmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalaan niinkuin hyvälle tuntuu. Enää en anna "näin se pitää tehdä/tämä on taidetta" - olen taide-akatemian käynyt- olen kriitikko- joo, sunnuntaimaalari!- juttujen tukkia haluani heilutella sutia. En halua enää pelätä tyrmäämistä tai epäonnistumista. Tiedän että olen herkkisperkkis...silläkin on historiansa...

      Poista