Luulin jo käpertyneeni kylmyyteen, ajatuksieni jähmettyneen jääksi - iäksi siihen jääden.
Nyt iloisuutesi sulattelee kohmeisia sisuksiani, elämä ryntää takaisin takkiini.
Kuulen, miten metsä huokaa kanssani, kun lumet sulavat puroiksi. Tunnen, miten se pidättelee hengitystä, odotellessamme ensimmäisien hentojen vihreiden puskevan maasta ylös.
Miten ihanaa olla elossa ! Vaikka välillä täytyy vetistellä ja väännellä käsiään. Onneksi aika virtaa, energiat vaihtuvat ja jaksamme taas jatkaa.
- Valoru-
..."putoilevilta pisaroilta"..."tuulessa tuntee"....takaisin takkiini..." voi että nautin näistä sinun alkusoinnuistasi ja koko rytmikkäästä, ilmeikkäästä tekstistäsi, runosta, sillä runoahan tämä on kaikki.
VastaaPoistaTulin juuri äitäni auttamasta ja tulin siitä ja nyt tästä niin hyvälle mielelle. Kuvistasi nautin aina, mutta sanoissasi on taikaa :-)
Kiitos Uuna. Mukava juttu, jos tulit hyvälle tuulelle. Äidinkielen taitoni on huono, joten virheitä vilisee, mutta en anna sen haitata. Sählään tavallani...
PoistaSamat täältä ;)
VastaaPoistaHeips! Kiva että kävit ja kiitos! Jaksuja, haleja!
PoistaIhanaa eikö vain! Aurinko herättää henkii luonnon ja jähmeät ihmiskummajaiset. Ihana keväisen ilotaulun olet maalannut !! Voi kun olen iloinen, että olet saanut aloitettua maalamisen. Minun valoiset pohjani hohtavat vielä paljaina, odotellen väriä pintaansa.
VastaaPoistaValkoiset! pohjat. Ehkä ne ovatkin valoiset ja iloiset, kunhan vähän käsittelen niitä :)
PoistaValolla on ihmeitä tekevä vaikutus näin keväällä. Vaikka vielä väsyttääkin, on se jollainlailla positiivis väritteistä. Aloita ihmeessä sutiloiminen, se on niin kivaa! Hain lisää pohjia ja uusia suteja,,nyt kun sain pään auki.
Poista