Toukoyö - Valpurinpäivä

Oi, miten taian omaista aikaa! Vihreys hiipii salaa maasta ja ensimmäiset kukkaset putkahtelevat ilmoille. Ihmiset ravistelevat niskoistaan viimeisiä talvikankeuden rippeitä. Vähitellen tuntee olevansa erittäin elossa ja mukana tässä energia-aallossa. Kevään tahti on kiivastumassa ja ollaan taas niissä ajoissa kun ei kuitenkaan millään kykene huomaamaan kaikkia ihania muutoksia mitä luonnossa tapahtuu. Mutta sisimmässään voi tuntea sen hiljaisesti kuplimaan alkavan elämisen  ilon.

Ilokseni kierrätystötsiini kylvämäni siemenet itävät ja hellyttävät vihreät lehdykät puskevat ylöspäin.

On aika muuttaa osa isompiin ruukkuihin. Harava on saanut kyytiä ja ruukkuja retuutettu varastosta. Kevät teki sen siis jälleen, sai hassuna hyörimään ulkosalla möyrimään mullassa ja tekemään parannus/muutos/uudistus suunnitelmia puutarhaan. Pohdin vaikka mitä ihanuuksia ja juttu lähtee iloisesti lapasesta jonnekkin atmosfääreihin. Yleensä tuhti hetki talikon ja lapion kanssa palauttaa maanpinnalle, ehkä sittenkin vähän pienempi istutuspenkki....puuuuh!..riittänee.

Malja (tai sarvi :) ) keväälle, sen uudistavalle ja innostavalle voimalle!

Olkoon selkämme vahvat ja nenänpäämme palamaton!

- Valoru -