perjantai 1. huhtikuuta 2011

Ajaton

Menen metsään, istun pälvelle, puun juurelle nojaten sen rosoista pintaa vasten.
Hengitän puun tahtiin, tunnen sen suonien sykkeen. Sulaudun puuksi puuhun, kaarnaksi kaarnaan.


Pois katoaa kiire, tuska tulla joksikin, tarve olla jotakin. Kaikki on hyvin juuri näin.

Katselen miten valo taivaltaa taivaan halki ja varjot pitenevät hämärän noustessa. Kurkotan käteni oksina oksissa, ylös taivaalle kohti korkeuksia. Olen tässä, hengitän.


  Kevät ja aurinko on humpsahtanut hihaani. Väsyttää ja flunssa meinaa lannistaa. Etsin iloja pienistä asioista, mitään massiivista ei nyt vain jaksa, akut jämpöttää tyhjyyttään. Odotan sulaa maata, iloisena lorisevia puroja ja lämpöä.                

                     Voimia kevääseen kaikille --Valoru--

3 kommenttia:

  1. Kiitos näistä sanoista, en aina muista nauttia elämän pienistä onnen hetkista, vaan murehdin jo tulevia. Pitäisi elää tässä hetkessä, nauttia auringon lämmöstä, lintusten laulusta, pilvenhattaroista, metsäntuoksuista.
    Ihanaa huhtikuuta sinulle:)

    VastaaPoista
  2. Yritetään nauttia hetkestä, ympärillä olevasta kauneudesta. Pysähdytään, kuunnellan ja katsellaan. Toivottavasti väsymys antaa periksi. Akut menevät välillä ihan yllättäen tyhjiksi, hupsista vaan. Voimia ja iloista oloa siskolle ;)

    VastaaPoista
  3. Manteli ja valokki kiitos kannustuksesta. Nyt meni kyllä oikeen kunnolla moilosen lokeroon olotila. Yritän rämpiä täältä ottanahalla ulos,,,

    VastaaPoista